maanantai 24. heinäkuuta 2017

Koiralaukut

Heippa! Lupasin näyttää mitä ostin Tampereelta. Vähän jäi minimaaliseksi minun ostokseni, mutta pakkohan sieltä nyt edes jotain oli tuoda. Mua niin ärsytti ne kirpparihinnat, joten kävin Tampereen Matka-ja nahkatavara-liikkeessä (Tuomiokirkonkatu 32) ostamassa pari laukkua tai toinen oli oikeastaan pussi.

Kun ei ollut rottweiler-laukkua, niin piti ostaa toinen söppänä =).


Ja toinen oli...(huomatkaa Mindi-neiti vasemmassa alakulmassa).


josta paljastuu tällainen...



Monta hienoa laukkua jäi vielä liikkeeseen. Oikeastaan en olisi tarvinnut näitäkään, mutta minkäs sille voi, että on heikkona laukkuihin!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Maalainen kaupungissa

Heippa! Tampereen reissu on nyt takana ja sain haluamani kameran, mutta aloitetaanpa alusta...

Päätin aamusta, että lähden klo 9.09 lähtevällä bussilla. Nolottaa myöntää, mutta mua hieman jännitti, kun en ollut bussilla kulkenut ainakaan kymmeneen vuoteen, ihan oikeesti! Onneksi sattui niin, että naapurin plikka oli tulossa samalla bussilla Tampereelle. Sain henkistä tukea, heh. Jäin pois linja-autoasemalla ja menin siitä sitten käppäilemään Aleksanterinkadulle. Kiersin sieltä Stocmannin taakse Tuomiokirkonkadulle, koska olin katsonut Mapsista, että valokuvausliike on siellä. Hyörin ja pyörin hetken aikaa löytämättä mitään. Sitten katsoin Mapsia uudestaan, mä olin ihan vikasuunnassa! Pitäisiköhän opetella lukemaan karttoja? Löytyihän se Rajala Pro Shop sieltä toisesta suunnasta. Oli vielä muutama minuutti aukeamiseen ja mä silmäilin läheisen laukkuliikkeen ikkunaa. Iskin silmäni pariin laukkuun, mutta päätin jättää väliin ja mennä sinne Rajalalle.

Palvelu oli todella ystävällistä ja mä sain haluamani kameran vaihdossa, kiitoksia vaan. Pääsin myös vähän testailemaan sitä siellä liikkeessä. Näin olisi pitänyt sen järkkärinkin kanssa toimia, että mennä liikkeeseen ja testata. Otin itselleni Nikon Coolpix p900-kompaktikameran. Se oli hieman kalliimpi kuin tuo järkkäripaketti, joten maksoin kiltisti 70 euron välirahan.

Kun kerran Tampesterissa oltiin, niin ajattelin vähän käydä muuallakin kuin Rajalalla. Suuntasin kulkuni Sokos hotel Ilveksen ohi (on muuten vanha työpaikka vuodelta kuokka ja kivi)...


Laukontorille.




Kävin parilla kirppiksellä, Tarinassa ja Radio kirppiksellä.



Herraisä...tarviiko nykyään olla miljonääri mennäkseen Tampereen kirppiksille? Huhhuh...esim. käytetyistä, ehkä koiran järsimistä lenkkareista melkein 30 euroa???! Olisi ollut tarjolla Marimekon pussukoita ja reppukin, mutta niistäkin olisi saanut pulittaa vaikka mitä! Ei kiitos. Jotain tavaraa olisi ollut ehkä halvalla, mutta semmoista ei kiinnostavaa. Lähdin siis tyhjin käsin pois. Suuntana Koskikeskus....






Vaan eipä sielläkään oikein mitään mielenkiintoista ollut. Katsoin, että bussin lähtemiseen oli vielä jokunen tovi aikaa, joten päätin lähteä käymään siellä laukkuliikkeessä, jonka ikkunaa olin kuolannut =). Kyllä sieltä pari juttua lähti mukaan...näette sitten joskus ;).



Sit bussipysäkille, bussiin ja kotiin. Oli kiva reissu...Tampere oli juuri sellainen mitä muistinkin sen olevan. Se on ihan ehdoton lempparikaupunki. Kiva kuljeksia ja katsella ihmisiä ym. Vois mennä uudestaankin.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Postauksen kuvat otettu tälläkertaa kännykällä.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Voihan valokuvaus!

Heippa! Millä te otatte kuvia? Onko teillä kompakti- vai järjestelmäkamera vaiko kumpaakaan? Ja jos on kokemusta, niin kumpi on teidän mielestänne parempi? Mulle kävi nimittäin vähän hassusti. Piti päivittää kuvauskalustoa ja tilattiin mulle Nikonin järkkäri (D3300). Odotin sitä kuin pieni lapsi joulua ja täytyy sanoa, että nyt oli kyllä vähän pettymys...tai sanotaanko, ettei sopinut mun käyttötarkoituksiini. Mulla oli ennakkokäsitys, että järkkärit on kompaktikameroita parempia. No, ehkä jotkut onkin, mutta tämä ei. Pakettiin kuului myös Nikkorin objektiivi.

Kamera tuli maanantaina. Ei muuta kuin kasaamaan ja akku lataukseen. Ensimmäisenä tökki tuo akun lataaminen. Mun vanhassa Nikonin (Coolpix p530) kompaktikamerassa laitetaan piuha kameraan ja toinen pää pistorasiaan (tai tietokoneeseen). Tässä uudessa joutuu akun irroittamaan ja laittamaan omaan laturiinsa.

Sitten kameraan. Varmaan tottumattomuuttakin, mutta tuo objektiivi oli aika hankala käyttää (käsin pyöritellä) ja vielä kun oli suht massiivinen. Vanhassa kamerassa käännetään vaan vivusta ja kamera zoomaa. Käyttöjärjestelmä oli aikas samanlainen kuin vanhassa, joten se ei kauheasti tuottanut ongelmia, mutta kun kameran sammutti, niin piti ohjelmoida uudestaan salamankäyttö ym. aina kun sen aukaisi uudelleen. Ne ei jääneet "muistiin".

Sitten itse kuvaamiseen. Se mitä kameralta odotan, on mm. se, että mä pystyn ottamaan lähikuvia niin läheltä kuin vaikka sadan (satojen) metrien päästä. Olette huomanneetkin, että tykkään kuvata luontoa, lintuja ja kaikenmaailman öttiäisiä. Vanha kamera on ihan huippu tässä (olin vaan ajatellut vaihtaa astetta parempaan). Enhän mä esim. joutsen-tai kotilokuvia ole ottanut niin, että mä olen möyrinyt rantavesissä tai pusikoissa ja kohde on ollut ihan nenän edessä. Elikkäs tuo uusi kamera ei zoomaa lähellekään yhtä hyvin kuin vanha...siis ei lähellekään (vain muutaman metrin päähän). Sen kanssa oikeasti pitäisi mennä sinne puskaan ja työntää se kamera ihan kiinni kuvattavaan. Joo ja olen kokeillut kaikki nippelit ja nappelit...ei niin ei. Kuvien laatu on ihan jees noin yleismaailmallisesti, mutta tosiaan, ei ollut mun juttu.

Soitin tänään Rajala Pro Shopiin Tampereelle ja selostin, etten ole tyytyväinen. Kysyin, voisiko tämän vaihtaa johonkin kompaktikameraan. Ja sehän sopii. Huomenna siis Tampereen keikka luvassa (apua, mä en ole käynyt siellä vuosiin, heh). Ukkeli kysyi vain, että onko kamera jälleenmyytävässä kunnossa. Totesin, että eipä tätä ole testailtu kuin muutama hassu päivä...ei pitäisi olla kauheasti kulunut =D.

Mukavaa torstaita kaikille!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kauneuden kuolemansynnit

Heips! Nappasin tällaisen haasteen Mansikoita ja vaahtokarkkeja-blogista (aikoja sitten), vaikken mikään kauneudenhoidon ihmelapsi olekaan =D. No, mutta yritetään...

1. YLPEYS. Mikä kauneudenhoitotuote saa sinut tuntemaan itsesi erityisen kauniiksi ja itsevarmaksi?
- Leipomotyössä olleena voin sanoa, että pelkkä suihkussakäyntikin tekee ihmeitä. No, varmaan olisi (paljon) muutakin, mutta...

2. KATEUS. Mitä ulkoista piirrettä, jota et itse omaa, kadehdit kaikkein eniten?
- Öö...katselin juuri tänään YouTubesta Huippumalli haussa-pätkiä ja pistin merkille litteät vatsat. No, ehkä sellaiseen pääsisi, jos viitsisi tehdä jotain =D.


3. VIHA. Mitä kauneustuotteita vihaat?
- En vihaa, mutta ärsyttävää, kun mainoksissa liioitellaan tyyliin "naamassa finni ja illalla tärkeä meno...EI HÄTÄÄ..." Sitten tyyppi pesee nassunsa jollain ja illalla ollaan ykköset päällä bilettämässä ja finni on poissa. NIIN varmaan, hah!

4. LAISKUUS. Minkä kauneustuotteen tai rutiinin jätät useimmin käyttämättä/tekemättä laiskuuden takia?
- Mulla on naaman puhdistusaineita, mutta yleensä vain pesaisen pelkällä vedellä!


5. AHNEUS. Mikä on kallein kauneustuote, jonka omistat? Entä halvin?
- Tjaa. Olisikohan tuo Sonic-hajuvesi. En kyllä muista mitä se maksoi, mutta se on hankittu Nizzasta melkein 20 vuotta sitten. Tuoksu on miehekäs, enkä hajuvesiä käytä (allergiankaan takia), mutta tuo pullo oli niin söpö. Kauppa oli oikein hajuvesiliike ja puteleita oli silmänkantamattomiin! Ylläolevat hajuvedet on saatu lahjaksi, paitsi pari taisi olla Yves Rocherin kylkiäisiä. Niitäkään en ole käyttänyt sen enempää, ihailen kauniita pulloja =D.
Halvin? Varmaan kaikki muu, heh.

6. YLENSYÖNTI. Onko sinulla useampi kappale jotain tiettyä kauneustuotetta ja jos on, mikä?
-  Baby Lipsejä...varmaan pärjäisin yhdellä kerrallaan =).

7. HIMO. Jos sinulla olisi varaa ostaa, mikä kauneustuote tahansa, minkä ostaisit?
- Varmaan vois palkata oman kosmetologin, meikkaajan, kampaajan...mitä näitä ny on...


Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Hei, mun on pakko tehdä comeback...

Heippa! Onks pakko olla kaksonen horoskoopilta, jos ei haluu? Ja vielä tyypillinen sellainen? Tässä oli taas viikko sellaista mielenmyllerryksen vuoristorataa ettei tosikaan. Mulla oli kesän suunnitelma sellainen, että pidän lomaa vielä samaan aikaan isännän kanssa ja sitten rupean palailemaan työelämään. Kas, yhtäkkiä tajusin, että niin se neljä viikkoakin vain hävisi jonnekin ja isäntä meni takaisin töihin!

Tässähän on sekin valttikortti, että vanha työmaa aloittaa toimintansa, mutta vanha pomo sotki mun ajatukset siitäkin viime viikolla. Se nimittäin soitti. Ei ollut työasiaa, eikä varmaan olisi kertonutkaan, ellen mä olisi alkanut kyselemään. Kumminkin antoi sellaisen mielikuvan, että tässä on vähän kaikki vielä epävarmaa (esim. aloitusajankohta siirtyi taas). Mullahan meni pasmat pahemman kerran sekaisin...ja taas: unettomia öitä, ahdistusta, eipäs-juupas-leikkiä. Mietin vaan, että kuinka kauan pystyy/jaksaa vielä odottaa ja kannattaako ylipäätään. Vaikka lomailu onkin kivaa, niin kyllä sitä mielellään palaisi jo sorvin ääreen.


Eilen tapahtui taas käänne! Ensin sain seuraavanlaisen viestin kännykkään *Uusi johtaja soittaa lähipäivinä, varaudu puhetulvaan*. Eipä mennyt kauaakaan, kun puhelin soi. Höpistiin varmaan puolisen tuntia ja ihan niinkuin tämä uusi johtaja olisi lukenut mun ajatukset. Se kertoili juuri sellaisia asioita, mitä mäkin olin peräänkuuluttanut tuossa firmassa jo vuosia! Vielä kun olisi sanojensa mittainen mies (vaikutti hyvin päämäärätietoiselta), niin sittenhän kaikki on enemmän kuin jees.

Jokatapauksessa mulle tuli tuon puhelun jälkeen tosi paljon varmempi olo. Ehkä mä haluankin tehdä comebackit! Ja mikäs siinä...tuttu työ ja työkaverit. Tai osa niistä...ihan kaikkia vanhoja jääriä ei pyydetty takaisin ja en ole yhtään pahoillani ainakaan erään tietyn kollegan puuttumisesta...se osasi luistaa hommasta kuin hommasta teettäen työt muilla.


Vaikka mua harmittikin hieman tuo työn aloitusajan siirtyminen (15.8, mahdollisesti aikaisemmin), niin nyt olisi tuhannen taalan paikka tehdä kotona kaikkia rästihommia...tai käydä vaikka kuvailemassa oloneuvoksena...tai istahtaa terassille lukemaan kirjaa ja kahvia siemailemaan! Siis mä en ole istuskellut terassilla tänä kesänä vielä ollenkaan! Ei edes olla grillattu, paitsi silloin möksällä!


Mut naatitaan kesästä...sitä on vielä jäljellä! Mukavaa tiistaita kaikille!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Arkikuva 28/52 Rojua...


Heipä hei! Tavallinen näky meidän lenkeiltämme. Mindillä on tapana kerätä kaikenlaista mukaansa ja sen suuhun mahtuu välillä uskomattoman paljon! Tämä on vielä pientä tilpehööriä...saattaa olla pari-kolmemetrisiä karahkoita tai niinkuin eilen: valtava halko! Kas kun ei kokonaista puuta...ja Mindihän ei irrota saaliistaan. Se tuo ne sisälle asti, ellei satu itse kyllästymään matkan varrella tai me onnistuta hämäämään sitä niin, että se jättää aarteensa. Kepukat ja tuommoset on ihan ok, mutta kun ihmiset roskaavat tienvierustoja, murh! Aina ei kerkiä väliinkään ja Mindillähän pysyy leuat kiinni. Muistan viime syksystä, kun Mindi lenkillä ollessamme nappasi lasia maasta (tai muoviahan se loppuviimein oli, mutta silti...). Se ei irroittanut käskystä huolimatta, joten mä menin yrittämään pois sitä sen suusta. Leuat ei liikkuneet kyllä niin mihinkään...silloinkaan! Roosaa taasen ei kepukat kiinnosta, se tykkäisi syödä koirankakat tienvierustoilta! Mikähän siinäkin on...

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pihalla

Heippa! Heti postauksen alkuun tarvitaan taas tunnistusapua. Meillä kasvaa pihassa (näköjään) tämmöinen...niinku puu, jossa punaisia kukkia. Yritin Googlettaa, mutta en löytänyt mitään, mikä olisi täsmännyt. Ihan kaunis...mikä sitten onkaan.


Eilen oli hieno päivä. Aurinko paistoi ja oli...no, ehkä vähän turhankin kuuma. Tuli hiki pelkästään, kun otti kuvia! Ja hyttyset oli kiukkuisia! Meillä on tuollainen kuivausteline *alapihalla*, mutta en kovin usein ole sinne pyykkejä jaksanut viedä =D.


Alapihalla on myös rikkakasvipusikko, jossa se raunioyrttikin kasvaa. Kotilot ovat asettautuneet sinne.


Kärpäsenkin näin. Nyt ei olekaan ollut juurikaan pörriäisiä ym. Leppäkerttujakaan en ole tänä kesänä nähnyt yhtään. Viime kesänä niitä oli vaikka kuinka paljon.


Ruusu. Tämä on oikeastaan naapurin pensas, mutta näyttää tunkevan meijänkin pihaan.


Vähän taiteellista kikkailua auringonlaskun aikaan alppiruusun kera =).


Tänään mentiin aamusta koirien kanssa läheisen niityn poikki, nyt kun sinne on raivattu kulkuväyläkin. Oli pakko hakea kamera ja käydä uudemman kerran itekseen.

Ohdakkeita. Mun mielestä hienoja.


Lupiineja (taas). Mä jotenkin tykkään lupiineista, vaikka ne onkin haittakasveja.


Linnunpoikanen! Onneksi koirat eivät huomanneet. Siinä se tönötti maassa.


Takaisintullessa pysähdyin rikkakasvipusikon tykönä ja mitä näinkään. Siis AINA pitäisi olla kamera mukana, vaikka vaan kotipihassakin ja nyt se onneksi olikin. Häkellyin sen verran tilanteesta, että en osannut päättää oliko tämä ällöttävä vai it´s a miracle-tapahtuma: Kotilo synnyttää?! 


Näihin kuviin ja synnytystunnelmiin...hyvää tiistaita kaikille!