torstai 11. helmikuuta 2016

Oodi minulle!

Heipsan! Ja hyvää torstaita kaikille! Jes, kerrankin minusta oli hyötyä töissä muussakin kuin varsinaisissa työasioissa! Kerrankin tiesin enemmän kuin muut! Olipas kerrankin hyötyä siitä, että meillä oli ennen niinkin vanhahtava lämmitysmuoto kuin öljylämmitys...mutta aloitetaanpa tarina aivan alusta...

Meillä töissä sattuu ja tapahtuu. Alkuviikosta hajosi uuni, tälläkertaa oli öljylämmityksen vuoro kenkkuilla. Miehet eivät olleet saaneet aamulla öljypoltinta käynnistymään, joten pomo teki johtopäätöksen, että öljy saattaisi olla loppu. Kollega, joka on yleensä hoitanut öljyn tarkistuksen, ei oikein ollut kiinnostunut menemään ulos mittaamaan sitä "kun on niin pimeää". En asiaa sen kummemmin siinä kohtaa ajatellut vaan menin töihini. Pomo kuitenkin tuli mulle hetken päästä supisemaan (pienenä vihjeenä?), että "hitsit, kun se ei nyt voinut vaan mennä katsomaan sitä öljyä, tietäisi soittaa huoltoon". Mä kuulin itseni sanovan "mä menen, on sitä ennenkin pimeässä öljyjä mittailtu".

Mä vetäisin haalarit niskaan. Otin taskulampun ja muut tykötarpeet ja painelin ulos. Säiliö on siis maan alla kuten meilläkin. Nostin öljysäiliön päällä olevan laatikon ja styroksit pois ja köhköh...pienehkö järkytys valtasi mielen. Tuonneko mun pitäisi mennä? Säiliö oli about metrin verran siellä alempana. Kansi oli siinä näkyvillä ja siinä kannella oli pienen pieni korkki, joka mun olisi pitänyt avata ja työntää mittatikku siitä sisään. Helppoa eikö niin? Olisikin ollut, mutta se välitila oli veden vallassa. Jos mä olisin avannut sen korkin, vesi olisi lorissut säiliöön. Piti hakea ämpäri ja ruveta äyskäröimään, että mä sain sen veden laskettua sinne kannen alle. Ähräsin siinä jokusen tovin, kurkottelin pää alaspäin sinne kuiluun (sitä vettä tiputteli muuten kokoajan lisää jostain sieltä betonikehikon välistä). Sitten korkin kimppuun! Mä en ylettynyt siihen ylhäältä käsin, joten mun oli mahdutettava itseni siitä aukosta säiliön päälle. Just ja just mahduin! Mittaaminen olikin tämän projektin helpoin osa. Kyllä siellä öljyä oli, mutta se korkki oli tosi löysä. Ei ole ollenkaan poissuljettua, etteikö sitä vettä olisi päässyt sinne säiliöön.

Palasin takaisin normitöihini ja sain kiitosta ja kunniaa, heh. Myöhemmin myös toimitusjohtaja tuli kiittelemään ja antoi pienen palkkion. Sain myös tehtäväkseni tästä lähtien hoitaa nuo öljyasiat. Eipä mitään. Se oli itseasiassa ihan hauskaa, varsinkin kun oli pientä haastetta siinä mukana. Meillä kotona öljysäiliöstä tuli putki maanpinnalle, josta suoritettiin mittaus. Ei siis tarvinnut mihinkään maan alle mennä ja vaikka olisikin, niin ei meillä nyt sentään noin pientä aukkoa siinä päällä ollut. Olisi isompikin heppu mahtunut menemään.









12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä mä vähän "röyhistelin rintaani" tämän jälkeen.

      Poista
  2. Hyvä sinä, näytit kaikille närhen tiedät kyllä mitkä. Saat olla itsestäsi ylpeä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittikiitti. Joskus vaan (=aika useinkin) noista meidän työpaikan äijistä ei oo tämmösiin(kään).

      Poista
  3. Vau! Kyllä olisi jäänyt minulta hoitamatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan. Onneksi oli aiempaa kokemusta asiasta.

      Poista
  4. Hyvä sinä! Musta ei olisi kyllä tuollaisessa ollut mitään apua joten nostan kyllä hattua sulle!

    VastaaPoista
  5. Kylläpä sait hienosti hoidettua! :) Eipä olis minustakaan ollut tuohon hommaan mitään apuja...

    VastaaPoista

Kiittää ja kuittaa kommentista!