11. helmikuuta 2016

Oodi minulle!

Heipsan! Ja hyvÀÀ torstaita kaikille! Jes, kerrankin minusta oli hyötyÀ töissÀ muussakin kuin varsinaisissa työasioissa! Kerrankin tiesin enemmÀn kuin muut! Olipas kerrankin hyötyÀ siitÀ, ettÀ meillÀ oli ennen niinkin vanhahtava lÀmmitysmuoto kuin öljylÀmmitys...mutta aloitetaanpa tarina aivan alusta...

MeillÀ töissÀ sattuu ja tapahtuu. Alkuviikosta hajosi uuni, tÀllÀkertaa oli öljylÀmmityksen vuoro kenkkuilla. Miehet eivÀt olleet saaneet aamulla öljypoltinta kÀynnistymÀÀn, joten pomo teki johtopÀÀtöksen, ettÀ öljy saattaisi olla loppu. Kollega, joka on yleensÀ hoitanut öljyn tarkistuksen, ei oikein ollut kiinnostunut menemÀÀn ulos mittaamaan sitÀ "kun on niin pimeÀÀ". En asiaa sen kummemmin siinÀ kohtaa ajatellut vaan menin töihini. Pomo kuitenkin tuli mulle hetken pÀÀstÀ supisemaan (pienenÀ vihjeenÀ?), ettÀ "hitsit, kun se ei nyt voinut vaan mennÀ katsomaan sitÀ öljyÀ, tietÀisi soittaa huoltoon". MÀ kuulin itseni sanovan "mÀ menen, on sitÀ ennenkin pimeÀssÀ öljyjÀ mittailtu".

MĂ€ vetĂ€isin haalarit niskaan. Otin taskulampun ja muut tykötarpeet ja painelin ulos. SĂ€iliö on siis maan alla kuten meillĂ€kin. Nostin öljysĂ€iliön pÀÀllĂ€ olevan laatikon ja styroksit pois ja köhköh...pienehkö jĂ€rkytys valtasi mielen. Tuonneko mun pitĂ€isi mennĂ€? SĂ€iliö oli about metrin verran siellĂ€ alempana. Kansi oli siinĂ€ nĂ€kyvillĂ€ ja siinĂ€ kannella oli pienen pieni korkki, joka mun olisi pitĂ€nyt avata ja työntÀÀ mittatikku siitĂ€ sisÀÀn. Helppoa eikö niin? Olisikin ollut, mutta se vĂ€litila oli veden vallassa. Jos mĂ€ olisin avannut sen korkin, vesi olisi lorissut sĂ€iliöön. Piti hakea Ă€mpĂ€ri ja ruveta Ă€yskĂ€röimÀÀn, ettĂ€ mĂ€ sain sen veden laskettua sinne kannen alle. ÄhrĂ€sin siinĂ€ jokusen tovin, kurkottelin pÀÀ alaspĂ€in sinne kuiluun (sitĂ€ vettĂ€ tiputteli muuten kokoajan lisÀÀ jostain sieltĂ€ betonikehikon vĂ€listĂ€). Sitten korkin kimppuun! MĂ€ en ylettynyt siihen ylhÀÀltĂ€ kĂ€sin, joten mun oli mahdutettava itseni siitĂ€ aukosta sĂ€iliön pÀÀlle. Just ja just mahduin! Mittaaminen olikin tĂ€mĂ€n projektin helpoin osa. KyllĂ€ siellĂ€ öljyĂ€ oli, mutta se korkki oli tosi löysĂ€. Ei ole ollenkaan poissuljettua, etteikö sitĂ€ vettĂ€ olisi pÀÀssyt sinne sĂ€iliöön.

Palasin takaisin normitöihini ja sain kiitosta ja kunniaa, heh. Myöhemmin myös toimitusjohtaja tuli kiittelemÀÀn ja antoi pienen palkkion. Sain myös tehtÀvÀkseni tÀstÀ lÀhtien hoitaa nuo öljyasiat. EipÀ mitÀÀn. Se oli itseasiassa ihan hauskaa, varsinkin kun oli pientÀ haastetta siinÀ mukana. MeillÀ kotona öljysÀiliöstÀ tuli putki maanpinnalle, josta suoritettiin mittaus. Ei siis tarvinnut mihinkÀÀn maan alle mennÀ ja vaikka olisikin, niin ei meillÀ nyt sentÀÀn noin pientÀ aukkoa siinÀ pÀÀllÀ ollut. Olisi isompikin heppu mahtunut menemÀÀn.









12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. KyllÀ mÀ vÀhÀn "röyhistelin rintaani" tÀmÀn jÀlkeen.

      Poista
  2. HyvÀ sinÀ, nÀytit kaikille nÀrhen tiedÀt kyllÀ mitkÀ. Saat olla itsestÀsi ylpeÀ. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittikiitti. Joskus vaan (=aika useinkin) noista meidÀn työpaikan ÀijistÀ ei oo tÀmmösiin(kÀÀn).

      Poista
  3. Vau! KyllÀ olisi jÀÀnyt minulta hoitamatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan. Onneksi oli aiempaa kokemusta asiasta.

      Poista
  4. HyvÀ sinÀ! Musta ei olisi kyllÀ tuollaisessa ollut mitÀÀn apua joten nostan kyllÀ hattua sulle!

    VastaaPoista
  5. KyllÀpÀ sait hienosti hoidettua! :) EipÀ olis minustakaan ollut tuohon hommaan mitÀÀn apuja...

    VastaaPoista

KiittÀÀ ja kuittaa kommentista!