maanantai 15. elokuuta 2016

Vaikein päivä sitten kuuteen vuoteen...

Hellou! Blogissa on ollut nyt hieman hiljaisempaa, enkä ole jaksanut keskittyä muihinkaan blogeihin. Sorry! Asia on nyt niin, että se päivä, mitä koiran omistaja ei koskaan haluaisi kohdata, oli tänään. Rakas Millamme lopetti maallisen vaelluksensa ja siirtyi koirien taivaaseen. Siellä se nyt kirmaa meidän Merrin kanssa. 

Ikävä alku viimeiselle lomaviikolle, mutta se oli pakko tehdä. Millalla oli ikää jo yli 15 vuotta ja terveys alkoi reistailla. Se meni äkkiä aika huonoon kuntoon. Kävimme viime perjantaina varaamassa ajan tutusta eläinlääkäripaikasta. Mulle kävi samanlailla kuin 6 vuotta sitten...rupesin itkeä pillittämään! Isäntä sai sitten asian sanottua. Saatiin tälle päivälle aika...olisi saanut hetikin viedä silloin perjantaina, mutta ei oltu varmoja kuinka nopeasti Milla saadaan autoon.

Voi helkutti sitä tunnetta, kun pitää tehdä päätös toisen elämästä! Voi helkutin helkutti...se on jotain ihan kamalaa. Viikonloppu menikin sitten välillä itkeä pillittäen...välillä osasi ajatella asian järkevästi, että se on Millalle parempi...kunnes taas tuli itku. Sekin jännitti, että kuinka Milla saadaan autoon ja ylipäätään sinne lääkärille. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin...Milla nukkui rauhallisesti pois äiskän TAAS itkeä pillittäessä.

Nyt jo vähän alkaa helpottaa. On kylläkin outoa kotona, kun ei kukaan tule vastaan...tuhise...läähätä yms. Ja tuleehan Milla vielä kotiin, uurnassa. Valitsimme samanlaisen uurnan kuin Merrillä, mutta mustan ja kultaisella laatalla. Voisi sanoa, että ikävä elokuu. Merri lähti 6 vuotta sitten 30.8 ja nyt lähti Milla 15.8.
R.I.P

Palailen blogien pariin sitten paremmin kunhan tästä tokenen...


32 kommenttia:

  1. Osanottoni ja lämmin halaus ♥ Luopumiseen ei ole koskaan valmis, se on aina yhtä tuskallista.Päivä kerrallaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei ole ei, vaikka kuinka siihen muka varautuu. Aina se on yhtä h-vettiä.

      Poista
  2. Osanotto myös multa! Tiedän, mitä käyt läpi, olen myös joutunut rakkaan lemmikin viemään piikille. Kovasti jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se tunne, kuin sydäntä revittäisiin rinnasta.

      Poista
  3. Osanotto <3 Voin uskoa surun ja kaipuun. Onhan perheenjäsenestä kyse. Kuin oma lapsi vietäisiin pois. Mutta nyt ei ole kipua eikä tuskaa Millalla ja saa niin paljon herkkuja kuin vaan jaksaa syödä ja kirmaa niityillä vapaana ja kun yö saapuu, loistaa se kirkkain tähti taivaalla teidän perheelle. Ilman rakkautta ei olisi kaipausta. voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Ne on niinkuin omia lapsia.

      Poista
  4. Otan osaa. Kaksi koiraa ja neljä kissaa menettäneenä tiedän tunteen vähän liiankin hyvin. Itke pois vaan. Ajan kaa tunne helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Välillä rupeaa itkettään... Se vaikein on kumminkin takanapäin.

      Poista
  5. Surullista, voimia teille. Olen itse menettänyt koiran, vietiin lääkärille. Koiran takapää halvaantui. Itkin minäkin eteisessä kun se katsoi anovasti ruskeilla silmillään meitä. Isäntä kävi ja toi Oonan kotiin ja me hautasimme sen edellisen koiran viereen metsäämme.
    Koira on niin perheenjäsen kuin vain voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti. Kyllä koira on meillekin kuin perheenjäsen.

      Poista
  6. Voi miten surullista, tuo on aina vaikea päätös. Olen kerran joutunut tekemään tuon päätöksen ja kyllä se itkun paikka oli, voimia sinne!

    VastaaPoista
  7. Lämmin osannotto ja paljon voimia. Suru on varmasti suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuntuu välillä, että Milla on läsnä...ja miksei tietysti voikin olla.

      Poista
  8. Osanotto suruusi <3 Nämä ovat aina vaikeita päätöksiä, mutta jokainen eläimenomistaja joutuu joskus tähän tilanteeseen. Sinä valitsit oikein ystäväsi hyväksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Kyllä tämä oli ihan oikea päätös, vaikka vaikeata se onkin.

      Poista
  9. Lämmin osanotto myös minultakin <3 Surullista 😢

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto!! <3 Olipa tosi kurja kuulla!! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Millalle parempi, vaikka vaikeata se onkin luopua.

      Poista
  11. Voi surku ja itku, voimahali <3

    Itse vannoin kun mummeli koira kuili pari vuotta istten, etten IKINÄ ota koiraa, kun en kestä sitä luopumista...no meni se 2 viikkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Ei meilläkään kauaa mennyt =)

      Poista
  12. Osanotto Satu. Parhaan kaverin menetys on suuri suru ja vielä se päätös. Samaa täällä Onni kissan kanssa tarkkaillaan, että milloin on se oikea hetki. Paljon halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onneksi helpottaa, kun Mindi tuli taloon, mutta eipä tietenkään Merriä ja Millaa unohda ikinä...eikä pidäkään.

      Poista

Kiittää ja kuittaa kommentista!