keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tästä kaikki alkoi...

Heippa! Palataanpa hetken matkaa ajassa taaksepäin...siihen hetkeen kun tapasimme Mindin ensimmäistä kertaa. Oli se vaan luojan lykky, että isäntä soitti noista pennuista ja oli pari vielä vapaana. Minä kun olin niin surun murtamana Millan poislähdöstä. Piti mennä "vain katsomaan", mutta eihän tällaisille sydänten murskaajille olisi voinut sanoa ei...ostopäätös oli tehty välittömästi. Minäkin sain hymyn takaisin huulilleni.

Ajoimme siis maalle. Kokeilimme navigaattoria, mutta löysimme perille paremmin ilman sitä! Pysähdyimme valkoisen portin taakse ja siihen juoksi pihalta kaksi isoa rottweileria innostuneesti vastaan. Emäntä tuli niiden perässä ja huuteli, että tulkaa vaan sisäpuolelle ja mehän mentiin. Voi kuinka ihastuttava paikka se olikaan! Uuden karhea vaaleansininen hirsitalo järven rannalla...kyllä tuollaisessa kelpaisi. Paikassa oli myös kissoja, mutta niitä ei näkynyt.

Isot rottweilerit laitettiin terassille ja me mentiin katsomaan pentuja. Kulman takaa löytyi aitaus, jossa oli myös vaaleansininen pikku "talo"...mutta missäs pennut olivat? No, sieltähän niitä alkoi pikkuhiljaa mönkimään tönön alta esille. Emäntä sanoikin, että ne viihtyvät enemmän siellä alla, kuin sisällä, heh. Pentuja oli kaikenkaikkiaan 9 ja kaikki kimpussa.

Taitaa olla meidän Mindi tässä kuvassa.



Tämä pentu oli se toinen vaihtoehto.


Katsokaa nyt tuota ilmettä!


Mindi...ainakin tuosta nauhan repimisestä päätellen...


Sieltä niitä tulee!


Välillä touhuttiin keskenään.




Isännän kimpussa...



Puntit ja kengännauhat saivat kyytiä!


Ilmeet on kyllä niin mahtavia!


Voi kun on lutunen...


Tässä on satavarmasti Mindi...tuli isännän punttiin kiinni, kun muut olivat väsähtäneet.


Ja tässä tuorein kuva Mindistä...kyllä on pitkät jalat!


Kasvu on ollut kyllä huimaa...ja ajatella, että tuo kaikki parissa kuukaudessa! Ollaan oltu jonkin verran kasvattajaan yhteyksissä ja viimeksi oli puhetta, että mahdollisesti tulee uusi pentue keväämmällä...siitä Mindille kaveri. Kuka tietänee mitä vielä tapahtuu?

























42 kommenttia:

  1. Nyt en ehkä kestä. En ole (enää) yhtään koiraihminen, mutta mun lapsuuden aikaista parasta kaveriani Katia en unohda ikinä <3. Oli justiin tollanen suloinen pieni Rottweiler, josta sittemmin kasvoi iiiiiso ja vahva, joka päätti aina silloin tällöin nykäistä pitkän hihnansa poikki ja lähteä kylille jolkottelemaan :). Aina onneksi löytyi, koska olin niin hädissäni, kun katosi. Ja vielä surullisempi olin, kun koira piti antaa pois pikkuveljen synnyttyä. Hänellä kun todettiin joku allergia, jonka takia oli pakko. Itse olisin mieluummin antanut pois veljen ja pitänyt koiran. (Olin silloin 5-vuotias itse..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Minunkin lapsuuden aikanen koirakaverini Tipsu kävi aina omilla reissuillansa...ja aina tuli takaisin. Nykyään ei tiedä yhtään mitä tapahtuu, jos koira karkaa....pahimmassa tapauksessa tapetaan!

      Poista
  2. Ymmärrän täysin, ei mitään mahdollisuutta lähteä tuosta paikasta ilman koiranpentua, niiìiiiiin suloisia 😀

    VastaaPoista
  3. Oih, niin söpöjä! <3 On nuo pennut niin suloisia ja nuo ilmeet... <3 Niistä vaan niin harmillisen nopeasti kasvaa touhottavia teinejä joksikin ajaksi, ennen kuin sitten vasta oikeasti aikuistuvat. :,D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuntuu, että nyt on murrosikä päällä =).

      Poista
  4. Kyllä se on ihana juttu, että löysitte Mindin! Ja on se kyllä niin söpö ja suloinen <3 Mukavaa keskiviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kyllä osaa ilman koiraa olla, vaikka hermoja välillä kysyykin =).
      Kiitos samoin.

      Poista
  5. Noi on kyllä ihan liian suloisia. Rotikka taitaa olla ainoa rotu jonka mieheni meille kelpuuttaisi jos hänellä ei olisi allergiaa ja on tuo rotu kyllä omakin suosikkini.
    Olette kyllä kotiuttaneet maailman ihanimman vauvan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Mä olin aika avoin rodun suhteen, kunhan ei nyt ihan mitään pienintä mahdollista. Isäntä haaveili kaukaasianpaimenkoirasta, mutta herraisä, sehän on niin iso, että mä voisin melkein ratsastaa sillä!

      Poista
  6. On kyllä tosi suloisia pentuja. Mä muistan ton kun eka kerran käytiin katsomassa meidän koiraa, silloin ei vielä saatu mukaan, oli liian nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Nyt onkin kotona sitten joku murrosikäinen hunsvotti =).

      Poista
  7. Oi! Niin ihania kuvia!😍
    Niin söpöjä pentuja!
    Kyllä ne niin nopsaa kasvaa isoiksi!
    Nyt sitten keväällä kaveri Mindille? Jos pentue tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Katsotaan...toisaalta olen rukoillut, että hyvä luoja, älä anna minun sortua =).

      Poista
  8. Ihanan hellyyttäviä kuvia! Kyllä nuo pikkukoirat vievät niin koko sydämen!
    Minäkin sain yhden lapsenlapsen lisää, kun tytär otti koiran!
    Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
  9. "Happiness is a warm puppy" 💛
    Kertakaikkisen hellyttäviä ja suloisia.
    Ihanaa että aiotte ottaa omalle koiralle kaverin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3. Mietinnässä on...olisihan siitä Mindille seuraa ja saisivat pelmuuttaa keskenään.

      Poista
  10. Oi että ovat suloisia❤️. Olisipa kiva kuulla, miten koulutatte ja olette kouluttaneet Mindiä, meillähän on kaksi labbista, mutta mieli tekisi sitten joskus rotikkaa, pelottaa vaan se kouluttaminen, osattaiskohan me, ne kun on niin voimakkaita ja isoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvii kertoa, kun tässä kerkiää ja asia etenee. On tässä tietty itselläkin opettelua kun on eka rotikka.

      Poista
  11. Koirat kasvaa tosiaan hurjaa vauhtia! Ei mennyt kauaa kun meidänkin Siri kasvoi yli 3-kiloiseksi. Pienihän se teidän pentuun verrattuna on, näin ne ovat erilaisia mutta kivoja kaikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millasta ei oikein aikoinaan sitä kasvua huomannut, mutta tämä kyllä kasvaa ihan silmissä!

      Poista
  12. Ihania kuvia. On kyllä söötti koira ja niin kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Kännykällä yritin äkkiä räpsiä, kun olivat niin ehtiväisiä.

      Poista
  13. Pennut on aina yhtä ihania ja yhtä ihana on jo vähän kasvaneenakin ☺☺
    Kivaa ehtoota Sinulle ja rapsutuksia Mindille ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä niin mahtavia! Kiitos ja mukavaa torstaita!

      Poista
  14. Kyllä on suloisia nuo koiranpennut!!!
    Ja todellakin: koirulit kasvavat huimaa vauhtia; sen olen pannut tämän vuoden aikana merkille, kun olen seurannut miniäni koiran kasvua. Helmikuussa se oli vielä ihan leikkikoiran kokoinen, pieni ja kevyt ja nt jo terhakka, vikkelä ja vanttera poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nopeasti kasvaa ja siis kuvien välillä 2 kuukautta!

      Poista
  15. Ihania palleroita! <3

    Kissat ja vasikat on minun heikkouteni! Mutta en mene silti kellekkään tutulleni kylään, jos heillä sattuu olemaan "jotain" elukanpentuja, ennenkuin kaikki on jo varattuja. En luota itseeni tuollaisten söpöliinien keskellä! =)

    VastaaPoista
  16. Ihania pentuja, ja tosiaan, kyllä tuo kasvu on ollut aika hurjaa :) Mukavaa loppuviikkoa sinne suunnalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvu on todella hurjaa...tosin nyt pitäisi vissiin vähän hidastua ja ruvetaan massaa keräämään =). Kiitos samoin.

      Poista
  17. Ihana hoikkeliini varsa ja ei noita pentuja voi vastustaa. Ihana banneri täällä, tosi hieno <3

    VastaaPoista

Kiittää ja kuittaa kommentista!