8. marraskuuta 2016

Koirat muistoissani...

Heippa! PÀlkÀhtipÀ pÀÀhÀni tehdÀ tÀmmöinen postaus...

Olen ollut koko elÀmÀni tekemisissÀ koirien kanssa. SeitsemÀn vanhaksi asti hoivattiin ja ihailtiin muiden koiria...sen jÀlkeen on aina ollut oma koira/koiria. Kokemusta koirista jos jonkinlaisista on siis 35 vuotta =).

Palataanpa lapsuuteen ja nuoruuteen...

1. Jetti oli pikkuserkkuni Harrin perheen koira. Beagle rodultaan. Kiltti kuin mikĂ€, mutta me lapset ei saatu viedĂ€ sitĂ€ lenkille, kun se veti niin hurjasti.

2. Popi ja Jehu löytyivĂ€t serkkupoika Janin perheestĂ€ ja olivat hirvikoiria (perhe harrasti metsĂ€stystĂ€). Ne asuivat pihalla aitauksessa ja usein tulikin norkoiltua aitauksen vierellĂ€ niitĂ€ silittelemĂ€ssĂ€. NĂ€mĂ€kÀÀn eivĂ€t olleet lasten lenkitettĂ€viĂ€.

3. Epeli oli enon seefferi...aivan ihana. Se totteli joka kĂ€skyĂ€ ja olikin monesti vapaana pihalla. MĂ€ leikin sen kanssa usein susikoira Roi:ta. Joskus se etsi mut metsĂ€stĂ€, kun menin sinne piiloon.

4. Sasa the tiibetinspanieli. TerveisiÀ vaan Taloni maalla-blogiin! Sasa siis löytyi TaRan perheestÀ ja kÀvi usein meillÀ kylÀssÀ...oltiin siihen aikaan naapureita!

5. Bella ja Laika. Nyt on rodut vĂ€hĂ€n hakusessa, mutta nĂ€mĂ€ olivat sellaisia isoja, pystykorvaisia ja valkoisia koiria. PysĂ€hdyttiin aina tervehtimÀÀn niitĂ€, kun tulivat vastaan.

6. Nipsu ja Cesar löytyivÀt parhaan kaverini kotoa...eri aikaan tosin. Nipsu oli sekarotuinen (karhukoiraa löytyi ainakin) ja Cesar oli seefferi.

7. Piku ja Turre olivat collie-merkkisiĂ€. Parhaan kaverin kanssa vietiin niitĂ€ lenkille. Tosi kilttejĂ€, mutta nĂ€in jĂ€lkeenpĂ€in kauhistuttaa, ettĂ€ kuka antaisi nykyÀÀn parille vaahtosammuttimen kokoiselle tytölle kaksi noinkin isoa koiraa (tai ylipÀÀtÀÀn mitÀÀn koiraa... en minĂ€ ainakaan). Olisihan siinĂ€ saattanut sattua vaikka mitĂ€! Kuljeskeltiin kumminkin aika huolettomasti pitkin Parkanoa.

8. Jysky...nyt en ole ihan varma tuosta nimestÀ, mutta kuului serkulleni Markolle. Se oli karhukoira...semmonen raasun nÀköinen...eikÀ sillÀ ollut karvoja hÀnnÀssÀ. Nyt seuraa kauhuskenaario...Jysky nimittÀin katosi vuosia sitten eikÀ sitÀ löydetty...liekö sudet vieneet kotipihasta. Kamalinta varmaan epÀtietoisuus.

NÀmÀ koirat tulivat nyt ensimmÀisenÀ mieleen....nÀiden lisÀksi oli sekalaista seurakuntaa: ajokoiria, kultaisia noutajia, labbiksia, lapin koiraa, bokseria jne.

Sain aika kauan kinuta omaa koiraa, kunnes se sitten vihdoinkin tapahtui ja lÀhdimme hakemaan maalta sekarotuista pentua, Tipsua (nimi oli muuten alunperin Roosa). Tipsussa oli myös karhukoiraa. Se asusteli ulkona aitauksessa...vÀlillÀ tosin oli mun seurana sisÀllÀ. Joskus se karkaili omille reissuillensa, mutta tuli aina takaisin.

Tipsu tykkÀsi myös juoksennella vapaana mökillÀ. Se saattoi haukkua tuntikausia metsÀssÀ jotain lintua! Uimaan se ei koskaan mennyt, mitÀ nyt kahlaili rantavedessÀ. Se meinattain joskus kÀveli laiturilta pomppulaudan pÀÀhÀn ja molskahti veteen, kun ei enÀÀ osannutkaan peruuttaa! Sisko sen sieltÀ jÀrvestÀ "pelasti", kun oli samaan aikaan uimassa. VeneellÀ kun mentiin, Tipsu tuli rantoja pitkin perÀssÀ.

Tipsu ei tykÀnnyt yhtÀÀn, kun siili meni sen ruokakipolle. Se haukkui niin kauan kunnes siili tajusi itse lÀhteÀ tai joku kÀvi viemÀssÀ sen siilin metsÀÀn, kunnes taas...


Tipsulla ja erÀÀllÀ dalmatialaisella oli todellinen vihasuhde. Aina kun ne nÀki toisensa, meinasivat kÀydÀ toistensa kimppuun. Kerran se dalmatialainen karkasikin Tipsun pÀÀlle. Pikkutyttö lenkitti sitÀ dalmatialaista...dalmatialainen nÀki Tipsun ja lÀhti hyökkÀÀmÀÀn...tyttö tietysti kaatui ja koira pÀÀsi irti. Sisko tuli taas pelastamaan Tipsua ja kiskoi dalmatialaista takajaloista...no joo, ehkei ihan nÀinkÀÀn olisi "soveliasta" mennÀ koirien vÀliin, mutta hÀtÀ ei lukenut lakia! Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tipsu lÀhti koirien taivaaseen kunnioitettavassa 17 vuoden iÀssÀ. SydÀn oli pettÀnyt. IsÀ oli joutunut repimÀÀn kopin katon irti, ettÀ sai Tipsun sieltÀ ulos (kuolonkankeus). Tipsu on haudattuna kotipihan vieressÀ olevaan metsÀÀn.



Mukavaa tiistaita kaikille!





22 kommenttia:

  1. Tipsu oli suloinen. Munkin elÀmÀssÀ on lÀhes aina ollut kissoja, ja ihan pienestÀ pitÀen oon ollut kissahullu. :) Mukavaa tiistaita! :)

    VastaaPoista
  2. Voih, niin paljon muistoja ystÀvistÀ. MeillÀkin elÀimet ovat kuuluneet perheeseen melkein aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun rupesin oikein ajattelemaan noita, niin paljon on tullut touhuttua erilaisten koirien kanssa.

      Poista
  3. Monenlaista koiraa sun lapsuuteen on kuulunut jo ennen kuin sait oman koiran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KyllÀ...alkoi laskutaito loppumaan kesken, kun mietin mitÀ kaikkia niitÀ olikaan =).

      Poista
  4. On koiria kerrakseen ja paljon ikimuistoisia muistoja ja erilaisia hetkiÀ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia muistoja...ja kaikenlaista sattui ja tapahtui =).

      Poista
  5. Hah, itse muistan lapsuudestani vain serkkujen perheen karkeakarvaisen kettuterrierin. Vihasin samanaikaisia visiittejÀ mummulassa, kun sain istua koko pÀivÀn nojatuolissa polvillani. PiskillÀ oli tapana kÀydÀ nÀykkimÀssÀ lasten tuoleilta roikkuvia kinttuja...
    TeininÀ inhosin parhaan kaverini cockerspanielia, koska sen henki haisi tainnuttavan pahalle. Vihasin myös toisen kaverini undulaattia, joka lennÀhti aina tukkani sekaan nokkimaan pÀÀnahkaani.
    Systerin parhaalla kaverilla oli mÀyrÀkoira. SiitÀ tykkÀsin, se fillaroi pyörÀn etukorissa ja hymyili aina (edelleenkin mielestÀni mÀyrÀkoirat ovat iloisimman ja onnellisimman nÀköisiÀ tietÀmiÀni koiria).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh...Mindi on onneksi jÀttÀnyt hieman meidÀn kintut rauhaan, kun Roosa tuli taloon.

      Poista
  6. Oletpa oikea koiraihminen! Ihania muistoja...

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ihania muistoja koirista lapsuudesta saakka.Minun tÀytyy kertoa olin 7 vuotias kun sellainen buldokki koira oli emÀnnÀn kanssa kÀvelyllÀ, hÀn sanoi ei tÀmÀ tee mitÀÀn yks kas hyppÀsi minun kimppuun ja puri minua kaulasta omistajakaan ei saanut sitÀ pois siksi minÀ pelkÀÀn koiria ettÀ sellaista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala...kyllÀ tuommoisesta voikin trauma jÀÀdÀ...onneksi itsellÀ ei ole kokemusta.

      Poista
  8. On sulla koirakokemusta reippaasti :) Tipsu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TÀysin oppinut...no, ei vais...kyllÀ tÀssÀ oppii vielÀkin koko ajan lisÀÀ.

      Poista
  9. Kivoja koiramuistoja. MeillÀ oli lapsena Bella-niminen dreeveri. Se kulkee aina muistoissani.

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus. Jos en olisi allerginen, niin olisin varmasti koiraihminen.

    VastaaPoista

KiittÀÀ ja kuittaa kommentista!