tiistai 8. marraskuuta 2016

Koirat muistoissani...

Heippa! Pälkähtipä päähäni tehdä tämmöinen postaus...

Olen ollut koko elämäni tekemisissä koirien kanssa. Seitsemän vanhaksi asti hoivattiin ja ihailtiin muiden koiria...sen jälkeen on aina ollut oma koira/koiria. Kokemusta koirista jos jonkinlaisista on siis 35 vuotta =).

Palataanpa lapsuuteen ja nuoruuteen...

1. Jetti oli pikkuserkkuni Harrin perheen koira. Beagle rodultaan. Kiltti kuin mikä, mutta me lapset ei saatu viedä sitä lenkille, kun se veti niin hurjasti.

2. Popi ja Jehu löytyivät serkkupoika Janin perheestä ja olivat hirvikoiria (perhe harrasti metsästystä). Ne asuivat pihalla aitauksessa ja usein tulikin norkoiltua aitauksen vierellä niitä silittelemässä. Nämäkään eivät olleet lasten lenkitettäviä.

3. Epeli oli enon seefferi...aivan ihana. Se totteli joka käskyä ja olikin monesti vapaana pihalla. Mä leikin sen kanssa usein susikoira Roi:ta. Joskus se etsi mut metsästä, kun menin sinne piiloon.

4. Sasa the tiibetinspanieli. Terveisiä vaan Taloni maalla-blogiin! Sasa siis löytyi TaRan perheestä ja kävi usein meillä kylässä...oltiin siihen aikaan naapureita!

5. Bella ja Laika. Nyt on rodut vähän hakusessa, mutta nämä olivat sellaisia isoja, pystykorvaisia ja valkoisia koiria. Pysähdyttiin aina tervehtimään niitä, kun tulivat vastaan.

6. Nipsu ja Cesar löytyivät parhaan kaverini kotoa...eri aikaan tosin. Nipsu oli sekarotuinen (karhukoiraa löytyi ainakin) ja Cesar oli seefferi.

7. Piku ja Turre olivat collie-merkkisiä. Parhaan kaverin kanssa vietiin niitä lenkille. Tosi kilttejä, mutta näin jälkeenpäin kauhistuttaa, että kuka antaisi nykyään parille vaahtosammuttimen kokoiselle tytölle kaksi noinkin isoa koiraa (tai ylipäätään mitään koiraa... en minä ainakaan). Olisihan siinä saattanut sattua vaikka mitä! Kuljeskeltiin kumminkin aika huolettomasti pitkin Parkanoa.

8. Jysky...nyt en ole ihan varma tuosta nimestä, mutta kuului serkulleni Markolle. Se oli karhukoira...semmonen raasun näköinen...eikä sillä ollut karvoja hännässä. Nyt seuraa kauhuskenaario...Jysky nimittäin katosi vuosia sitten eikä sitä löydetty...liekö sudet vieneet kotipihasta. Kamalinta varmaan epätietoisuus.

Nämä koirat tulivat nyt ensimmäisenä mieleen....näiden lisäksi oli sekalaista seurakuntaa: ajokoiria, kultaisia noutajia, labbiksia, lapin koiraa, bokseria jne.

Sain aika kauan kinuta omaa koiraa, kunnes se sitten vihdoinkin tapahtui ja lähdimme hakemaan maalta sekarotuista pentua, Tipsua (nimi oli muuten alunperin Roosa). Tipsussa oli myös karhukoiraa. Se asusteli ulkona aitauksessa...välillä tosin oli mun seurana sisällä. Joskus se karkaili omille reissuillensa, mutta tuli aina takaisin.

Tipsu tykkäsi myös juoksennella vapaana mökillä. Se saattoi haukkua tuntikausia metsässä jotain lintua! Uimaan se ei koskaan mennyt, mitä nyt kahlaili rantavedessä. Se meinattain joskus käveli laiturilta pomppulaudan päähän ja molskahti veteen, kun ei enää osannutkaan peruuttaa! Sisko sen sieltä järvestä "pelasti", kun oli samaan aikaan uimassa. Veneellä kun mentiin, Tipsu tuli rantoja pitkin perässä.

Tipsu ei tykännyt yhtään, kun siili meni sen ruokakipolle. Se haukkui niin kauan kunnes siili tajusi itse lähteä tai joku kävi viemässä sen siilin metsään, kunnes taas...


Tipsulla ja eräällä dalmatialaisella oli todellinen vihasuhde. Aina kun ne näki toisensa, meinasivat käydä toistensa kimppuun. Kerran se dalmatialainen karkasikin Tipsun päälle. Pikkutyttö lenkitti sitä dalmatialaista...dalmatialainen näki Tipsun ja lähti hyökkäämään...tyttö tietysti kaatui ja koira pääsi irti. Sisko tuli taas pelastamaan Tipsua ja kiskoi dalmatialaista takajaloista...no joo, ehkei ihan näinkään olisi "soveliasta" mennä koirien väliin, mutta hätä ei lukenut lakia! Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tipsu lähti koirien taivaaseen kunnioitettavassa 17 vuoden iässä. Sydän oli pettänyt. Isä oli joutunut repimään kopin katon irti, että sai Tipsun sieltä ulos (kuolonkankeus). Tipsu on haudattuna kotipihan vieressä olevaan metsään.



Mukavaa tiistaita kaikille!





22 kommenttia:

  1. Tipsu oli suloinen. Munkin elämässä on lähes aina ollut kissoja, ja ihan pienestä pitäen oon ollut kissahullu. :) Mukavaa tiistaita! :)

    VastaaPoista
  2. Voih, niin paljon muistoja ystävistä. Meilläkin eläimet ovat kuuluneet perheeseen melkein aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun rupesin oikein ajattelemaan noita, niin paljon on tullut touhuttua erilaisten koirien kanssa.

      Poista
  3. Monenlaista koiraa sun lapsuuteen on kuulunut jo ennen kuin sait oman koiran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä...alkoi laskutaito loppumaan kesken, kun mietin mitä kaikkia niitä olikaan =).

      Poista
  4. On koiria kerrakseen ja paljon ikimuistoisia muistoja ja erilaisia hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia muistoja...ja kaikenlaista sattui ja tapahtui =).

      Poista
  5. Hah, itse muistan lapsuudestani vain serkkujen perheen karkeakarvaisen kettuterrierin. Vihasin samanaikaisia visiittejä mummulassa, kun sain istua koko päivän nojatuolissa polvillani. Piskillä oli tapana käydä näykkimässä lasten tuoleilta roikkuvia kinttuja...
    Teininä inhosin parhaan kaverini cockerspanielia, koska sen henki haisi tainnuttavan pahalle. Vihasin myös toisen kaverini undulaattia, joka lennähti aina tukkani sekaan nokkimaan päänahkaani.
    Systerin parhaalla kaverilla oli mäyräkoira. Siitä tykkäsin, se fillaroi pyörän etukorissa ja hymyili aina (edelleenkin mielestäni mäyräkoirat ovat iloisimman ja onnellisimman näköisiä tietämiäni koiria).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh...Mindi on onneksi jättänyt hieman meidän kintut rauhaan, kun Roosa tuli taloon.

      Poista
  6. Oletpa oikea koiraihminen! Ihania muistoja...

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ihania muistoja koirista lapsuudesta saakka.Minun täytyy kertoa olin 7 vuotias kun sellainen buldokki koira oli emännän kanssa kävelyllä, hän sanoi ei tämä tee mitään yks kas hyppäsi minun kimppuun ja puri minua kaulasta omistajakaan ei saanut sitä pois siksi minä pelkään koiria että sellaista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala...kyllä tuommoisesta voikin trauma jäädä...onneksi itsellä ei ole kokemusta.

      Poista
  8. On sulla koirakokemusta reippaasti :) Tipsu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin oppinut...no, ei vais...kyllä tässä oppii vieläkin koko ajan lisää.

      Poista
  9. Kivoja koiramuistoja. Meillä oli lapsena Bella-niminen dreeveri. Se kulkee aina muistoissani.

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus. Jos en olisi allerginen, niin olisin varmasti koiraihminen.

    VastaaPoista

Kiittää ja kuittaa kommentista!