sunnuntai 28. elokuuta 2016

Terveisiä hulabaloon keskeltä!

Huhheijjaa...mikä viikko takana! Oli ensimmäinen työviikko loman jälkeen ja arvatkaas kuka on vienyt miltei kaiken vapaa-ajan...Mindi! On kyllä elämä ja arki heittänyt ihan kirjaimellisesti häränpyllyä tämän vauvelin tultua taloon..."ei ole mikään niinkuin ennen". Olihan Merri ja Millakin aikoinaan pentuja, mutta Mindi on ihan täysin vastakohta! Koko ajan (paitsi silloin kun se nukkuu) tarvii touhuta sen kanssa ja ulkonakin ollaan käyty monta kertaa päivässä, että oppisi sisäsiistiksi. Samaten sisällä pitää kokoajan vahtia, kun se tykkäisi syödä vähän kaikkea luvatonta.


Joo, turha kuvitellakaan, että mä olisin saanut töiden jälkeen tehdä rauhassa omia hommeleita...en tosiaan! Mun on pitänyt leikkiä Mindin kanssa puoli kahdesta puoli neljään...siihen asti, kun isäntä on tullut kotiin. Sitten EHKÄ on ollut pieni tauko...ja taas mennään! Töistä puheen ollen, mua jännitti ihan kauheasti jättää Mindi yksin kotiin, mutta ihan kivasti tämä viikko meni. Pissaa ja kakkaa tietty oli, mutta ei ollut tehnyt pahojaan. Sillä on myös päivisin radio "seuranaan".


Mindi osaa kulkea jo ihan kivasti hihnassa ja olipa se pari kertaa vapaanakin takapihalla. Muutenkin varsinainen katseiden kerääjä. Kun ollaan oltu lenkillä, naapurit ovat tulleet ihastelemaan (pari jopa pysähtyi autolla viereen)...samaten ihan tuntemattomat ihmiset! Töissäkään on turha kulkea herra johtajan ohitse ilman, että kertoo Mindin kuulumiset =).


Eilen Mindi herätti meijät neljän aikaan aamulla! Pöh...mä kun ajattelin nukkua viikonloppuna vähän pidempään...ei auttanut muu kuin lähteä ulos. Jäätiinkin sen jälkeen olohuoneen sohville ja siinä tulikin torkuttua tovi Mindi kainalossa, kunnes taas mentiin ulos...ja taas...ja...Oltiinkin eilen ulkona tavallista enemmän (jos näin nyt edes voi sanoa), koska se himputin myrsky vei sähköt moneksi tunniksi...mitäs silloin sisällä tekee...ei oikein mitään. Sähköt meni varmaan joskus viiden aikaan ja tuli takas vähän ennen yheksää illalla. Onneksi. Mä pelkäsin pakastimen sulamista...ja rupesi oikeastaan nälkäkin olemaan...ja kyllä sitä telkkariakin oli vähän ikävä.


Tämmöistä täällä meillä tälläkertaa! Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!







perjantai 19. elokuuta 2016

Mindi

Moikka! Ladies and gentleman, saanen esitellä itseni...Mä olen rottweiler pentu Mindi. Äiskä ja iskä hakivat mut tänään uuteen kotiin. Ne kävi jo maanantaina mua kattomassa, mutta äiskä halusi kertoa tästä blogissa vasta sitten, kun mä olen kotona asti. Niin...kun ne oli ensin vähän meinannu, et ne ei enää ota koiraa, mut kohtalo puuttui peliin. Eihän ne nyt ilman koiraa osaa olla, kun aina on ollut. Äiskäkin oli kuulemma heräilly pitkin viikkoa keskellä yötä ja nimenomaan siihen, kun on niin hiljaista!


Äiskää ja iskää kuulemma vähän jännitti, kun talossa ei ole ollut koiranpentua sitten 15 vuoteen. Eiköhän tämä tästä lutviudu. Oli ne osannu ostaa mulle lelujakin =). Mä tykkään leikkiä...Merri ja Milla ei kuulemma kauheesti leikkineet. Äiskän ja iskän on muutenkin toimittava mun kanssa hieman erilailla...Merri ja Milla kun tulivat ikäänkuin peesissä, eikä niitä opetettu mitenkään. Äiskä sanoo, että niistä tuli kumminkin kilttejä ja kunnon kansalaisia. Mä tarvin pelisäännöt, ettei käy niin, että mä rupeankin komentamaan äiskää ja iskää...eikä toisinpäin.


Äiskä lupas ottaa mut mukaan blogiinsa. Mä en pelkää kameraa niinkuin Milla. Saatan kylläkin olla välillä vähän liukas liikkeissäni, että kamera ei kerkiä mukaan. Äiskä tuossa harjoittikin kuvaamista tänään.


Mä olen tänään syönyt, nukkunut, leikkinyt...ollaan me pihallakin muutamaan kertaan oltu. Tarvii harjoitella pannassa ja hihnassa olemista. Mä tein muuten parit pissat sisälle...äiskä sano, ettei se haittaa. Kyllä mä vielä opin sisäsiistiksi. Uusi koti on kiva...en ole kyllä ihan jokapaikkaan vielä tutustunut, mutta ehtiihän sitä...ja opin talon tavoillekin ihan varmasti. 


Palataan asiaan...terveisin Mindi



maanantai 15. elokuuta 2016

Vaikein päivä sitten kuuteen vuoteen...

Hellou! Blogissa on ollut nyt hieman hiljaisempaa, enkä ole jaksanut keskittyä muihinkaan blogeihin. Sorry! Asia on nyt niin, että se päivä, mitä koiran omistaja ei koskaan haluaisi kohdata, oli tänään. Rakas Millamme lopetti maallisen vaelluksensa ja siirtyi koirien taivaaseen. Siellä se nyt kirmaa meidän Merrin kanssa. 

Ikävä alku viimeiselle lomaviikolle, mutta se oli pakko tehdä. Millalla oli ikää jo yli 15 vuotta ja terveys alkoi reistailla. Se meni äkkiä aika huonoon kuntoon. Kävimme viime perjantaina varaamassa ajan tutusta eläinlääkäripaikasta. Mulle kävi samanlailla kuin 6 vuotta sitten...rupesin itkeä pillittämään! Isäntä sai sitten asian sanottua. Saatiin tälle päivälle aika...olisi saanut hetikin viedä silloin perjantaina, mutta ei oltu varmoja kuinka nopeasti Milla saadaan autoon.

Voi helkutti sitä tunnetta, kun pitää tehdä päätös toisen elämästä! Voi helkutin helkutti...se on jotain ihan kamalaa. Viikonloppu menikin sitten välillä itkeä pillittäen...välillä osasi ajatella asian järkevästi, että se on Millalle parempi...kunnes taas tuli itku. Sekin jännitti, että kuinka Milla saadaan autoon ja ylipäätään sinne lääkärille. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin...Milla nukkui rauhallisesti pois äiskän TAAS itkeä pillittäessä.

Nyt jo vähän alkaa helpottaa. On kylläkin outoa kotona, kun ei kukaan tule vastaan...tuhise...läähätä yms. Ja tuleehan Milla vielä kotiin, uurnassa. Valitsimme samanlaisen uurnan kuin Merrillä, mutta mustan ja kultaisella laatalla. Voisi sanoa, että ikävä elokuu. Merri lähti 6 vuotta sitten 30.8 ja nyt lähti Milla 15.8.
R.I.P

Palailen blogien pariin sitten paremmin kunhan tästä tokenen...


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ukkosta ja muutakin

Eilen tuli ukonilma...ensin se varoitteli pienesti. Sitten jysähti ja oikein kunnolla! Osui tuonne takana olevalle pellolle! Televisio pimeni...pakastin...jääkaappi. Onneksi sähköt eivät olleet poies kuin tunnin tai puolitoista. Huomasi taas kuinka ihminen on riippuvainen siitä sähköstä. Koko toiminta lamaantuu ihan täysin. Tulee myöskin hölmöjä ajatuksia, kuten "no, nyt kun ei voi katsella telkkaria...keitänpä ajan kuluksi kahvit". Nii-in, mitenkäs ne keität? Mä en ole oikeastaan koskaan pelännyt ukkosta (se ääni on vaan niin kamala), mutta pitäisiköhän nyt ruveta pelkäämään? Viime kesänä se iski tuohon n. kilometrin päähän, kaatoi puun ja se jysähdys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Nyt se iski tuohon suurinpiirtein 100 metrin päähän!!!

Kun ukonilma oli ohitse, jatkettiin telkkarin katselua. Siinä menikin sitten sinne noin kello kolmeen asti aamuyöllä. Saatiin Millakin raahattua ulos vasta silloin. Sillä on kans niin kummallinen rytmi. Aamulla se saattaa herätellä 5-7 aikoihin ja käydään monta kertaa pihalla. Päivälenkki on siinä 14-15 välillä ja sitten meneekin yöhön asti, eikä välttämättä olla silloinkaan lähdössä! Eipä silti...onhan tässä itse kullakin rytmi sekaisin. Ärsyttää vaan viedä Millaa pimeällä ulos. Tuosta kun mennään etuovesta pihalle, niin siinä yleensä päivystää sammakko keskellä yötä. Se on nyt ollut siinä joka yö. Semmosta ei mielellään halua sisälle...on meinaan joskus tullut. Samaten oli tuossa päivällä etuoven vieressä olevassa vesiämpärissä pari pikku sammakkoa. Toinen taisi olla kuollut =(.

Tässä kun on tullut pari viikkoa syötyä ja maattua...olis vihdoin aletteva vähän hommiakin paiskimaan. Nurmikko pitäisi leikata, terassia viimeistellä (puuttuu vielä parit sivulaudoitukset)...niin ja ne matot pitäis pestä. Mä olen varmaan muuten syönyt tämän kesäloman aikana enemmän kuin koko vuonna yhteensä! Kuinka sitä kokoajan nälättääkin? Jos nyt laitettaisiin kaikki syötävät pöytään "olet mitä syöt"-tyyliin, niin voisi jopa sivullisia hirvittää! Oikein hävettää oma mässäileminen. Ja taas alkaa elämäntaparemontit, laihdutuskuurit jne. loman jälkeen (niin varmaan).

Lomasta puheeollen...tämä voisi minun puolestani vain jatkua ja jatkua. Näin sitä yleensä huomaa, että elämässä on paljon kaikkea muutakin kuin se työ. Sitä ei vaan normaalisti tajua, kun se pirulainen  vie 7,5 tuntia päivistä pois. Harmi vaan, että ei voi ihan niin vain hypätä pois työelämän oravanpyörästä. Saahan sitä haaveilla...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!











perjantai 5. elokuuta 2016

Ikisuosikki: Miehen puolikkkaat

Heippa! Ajattelin tähän väliin esitellä yhden suosikki tv-sarjoistani: Miehen puolikkaat. Ollaankin tässä kesälomalla katseltu niitä, kun hommattiin dvd-boksikin, jossa on kaikki kaudet.

Tykkään tilannekomediasarjoista ja sitähän Miehen puolikkaat tarjoilee. Charlie (Charlie Sheen) asustelee merenrantatalossaan eronneen veljensä Alanin (Jon Cryer) ja näsäviisaan veljenpoikansa Jaken (Angus T. Jones) kanssa. Veljesten erilaiset elämäntilanteet aiheuttavat huippuhauskoja kommelluksia. Sivurooleissa koheltavat mm. Charlien ja Alanin narsistinen äiti Evelyn (Holland Taylor), sarkasmia säästelemättä käyttävä taloudenhoitaja Berta (Conchata Ferrell), Alanin ex-vaimo Judith (Marin Hinkle) ja Charlieta stalkkaava naapurintyttö Rose (Melanie Lynskey).

Sarjaa on tehty kaikenkaikkiaan 12 kautta. Charlie Sheen oli mukana kahdeksan kauden ajan. Sen jälkeen hän sai potkut ja tilalle tuli Ashton Kutcher. Ainakin minulle Sheenin lähtö sarjasta oli pettymys, mutta katsottuani sarjan loppuja tuotantokausia, täytyy todeta ettei Kutcher huonosti pärjää roolissaan. Show must go on ja Kutcher menee siinä mukana kuin vanha tekijä. Kaikki on muuten ennallaan...huumoria myöten.