perjantai 25. marraskuuta 2016

Musta perjantai

Heippa! Niin se viikko vaan taas meni. Kaikkea pitäisi tehdä, kun vaan kerkiäisi! Että voikin kaksi koiraa pistää koko paletin ihan sekaisin...en olisi kyllä aiemmin uskonut! Oli se vaan ennen niin helppoa (tai sitten aika kultaa muistot;), kun oli kaksi omissa oloissaan viihtyvää koirulia...nykyään kaksi silmäparia seuraa koko ajan mitä teet ja saat aivan varmasti pari *tykinkuulaa* mukaasi, mihin vain oletkin menossa.


Töissäkin oli pikkuisen tällä viikolla sählinkiä, kun pakkauskone hajosi. Tarvittiin monen monta sähkömiestä ja puolitoista päivää vian löytämiseen ja korjaamiseen. Eilen oltiin koko porukalla pitkää päivää...pitihän meijän ottaa tilaukset kiinni, kun menetettiin sitä aikaa. Ensi viikollakin tehdään kymmentuntisia päiviä, mutta toisesta syystä: saadaan pitää maanantai 5.12 vapaana. Tulee siis pitkä viikonloppu, kun siinä on se itsenäisyyspäiväkin. Toivottavasti Mindi ja Roosa eivät taas vaan suutu ja rupea hölmöilemään. Eilen isäntä olikin kotona ennen mua ja mä tulin vasta viideltä...*tykinkuulista* puheenollen...tulin ovesta sisään...ensin ei näkynyt ketään, mutta sitten tultiin! Meinas peilikin lentää eteisen seinästä...tuli niin mieleen se kohtaus Jurassic Parkista, missä se pikkujäbä tuijottaa sitä vesilasin väreilevää pintaa ja kuuluu Tyrannosaurus Rexin askelten jylinää...voe hyvä tavaton.


Meillä olis tänään työpaikan pikkujoulut, mutta enpä jaksa mennä...sitäpaitsi ne alkaa vasta klo 20.00! Kyllä nuo aamuneljältä heräämiset, työpäivät, koirien kanssa kohkaamiset ja siinä sivussa omien hommien sähläämiset vievät oman veronsa. Viikonloput menee muutenkin niin äkkiä. Meillä on kolmen viikon Salkkaritkin katsomatta + mitä lie muuta! Ei paljon telkkarin ääressä kerkeä olemaan...no, josko huomenna...

MUTTA nyt...ei yhtäkään eväsleivän tekoa, kellon herättämään laittamista, siivousrättiä, kauppalistaa jne...vaan ihan relax.



Mukavaa viikonloppua kaikille!


lauantai 19. marraskuuta 2016

It´s showtime!

Huhhahheijaa...mikä viikko takana. Perun sanani edellisistä viikoista, että on ollut kiirusta ja hulabaloota. Tämä viikko osoitti sen, että ne viikot ovat olleet lastenleikkiä tämän rinnalla! Jotkut koirat menevät sekaisin, kun kelloja siirretään...meidän hauvat meni sekaisin jostain ihan muusta.

Isäntä oli neljänä päivänä työreissulla...siis tuli kyllä illalla kotiin, mutta teki pidempää päivää. Siitähän Mindi ja Roosa eivät pitäneet yhtään. Mä onnistuin kyllä jotenkin pitämään palikat kasassa, kun oltiin kolmistaan...varsinainen sekoilu alkoi aina kun isäntä tuli kotiin. Puoli viiden aikoihin plikat alkoivat pyöriä tuulikaapin ovella ja kun ketään ei tullutkaan normaali aikaan, niin siitäkös hermostuttiin. Koin minäkin kauhunhetkiä yhtenä päivänä, kun heitin tyttösille "omatekoiset kongit" (Novellepullot, joissa oli nappuloita sisällä). Ajattelin, että ne pähkäilee niiden kanssa hetken...niin tapahtuikin, mutta sitten alkoi rähinät! Mä ryntäsin eteiseen, kun kuulosti siltä, että joku kuolee tasan sillä minuutilla! Mindi oli pistänyt Roosan lattiaa vasten. Mindi kun on ruvennut nyt kasvattamaan sitä massaa ympärilleen ja Roosa on ruipelompi...tietäähän miten siinä käy. Ei näin saisi kai tehdä, mutta mun oli pakko mennä hieman väliin. Sama juttu iltalenkillä...Mindi "tinttasi" Roosan katuun. Eipä siinä mitään...minä kerkisin miettimään, että ajatteleekohan naapurit ja muut kanssaihmiset, että me järjestämme koiratappeluita keskellä katua...joskus tuo meno on meinaan näyttänyt siltä. Onneksi nuo ovat vaan sellaisia pieniä kohtauksia...kohta taas Mindi ja Roosa halivat, nuoleskelevat ja kulkevat rinta rinnan =).

Nyt eksyttiin hieman...siis kun isäntä on tullut kotiin, niin on alkanut sellainen kohkaaminen, että alta pois! Mindi on kulkenut ympäri huushollia pissaten ja kakaten ympäriinsä...ja siis tämä on ihan mielenosoitusta. Väänsipä tuo tortut sohvallekin hyvin ylimielisen näköisenä! Mä väitän tietäväni ja erottavani *mielenosoitushädän oikeasta hädästä*...meinaan meidän Merri oli aikoinaan ihan samanlainen. Jos joku asia nyppi neitiä tai ei saanut periksi jotain asiaa, niin äiskä ja isä löysivät kyllä sen edestään...tai vähintään jalan alta. Roosa taasen alkoi pihalla hyökkimään mun päälle ja kerran isännänkin! Tehtiin kyllä selväksi, ettei tämmöinen peli vetele.

Isäntä olikin eilen vapaalla ja nyt muutenkin palattiin normaaleihin kuvioihin...JA koiratkin on rauhoittuneet. Sovittiin kuitenkin, että nyt alkaa erilainen kuri ja järjestys tässä huushollissa...ja koirien kouliminen yhteiskuntakelpoisiksi (tuli vaan ihan puskista tämä tän viikkoinen käytös) =).

Tästä tuli nyt kuvaton postaus (harmittaa itseäkin), mutta "jostain syystä" en ole kerennyt kameran taakse...

Mukavaa lauantai-iltaa vaan kaikille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Muistelua: lapsuuden joulut

* On hanget korkeat nietokset, kun joulu, joulu on meillä...* Näinhän se oli lapsuudessa. Talvet olivat ihan erilaisia. Nyt on sattumankauppaa saadaanko musta vai valkea joulu (muistan ainoastaan yhden mustan joulun lapsuudesta).

*Tontut kurkkii ikkunoista* Tämä muistutti olemaan kiltisti ja tekemään joulupukille valtaisan lahjalistan. Lista jätettiin kuistille kukkalaatikkoon ja tontut sitten kävivät hakemassa sen sieltä. Muistatteko Suuren lelukirjan? Olisi ollut helpompaa jättää se sinne laatikkoon =).

Meidän perheessä tehtiin oikein kunnollinen joulusiivous aina aaton aattona...äiskä riehui yötä myöten, että varmasti kaikki oli viimeisen päälle. Samaten aaton aattona meille ilmestyivät joulukoristeet ja -valot...kuusikin tuotiin sisälle ja koristeltiin. Aina oli aito kuusi. Kinkku paistui yöllä ja muita jouluruokia oltiin touhotettu pitkin viikkoa. Äiskä teki (ja tekee vieläkin) kaikki jouluruuat itse...ei puhettakaan mistään Saarioisten valmiista laatikoista jne.

Äiskä oli kaupassa töissä ja yleensä myös jouluaatot. Mä odotin sitä töistä kotiin aina kuin kuuta nousevaa, että pääsisi syömään! Sitten kun se hetki koitti kutsuttiin naapurista mummu, pappa sekä kummitäti myös syömään.

Syömisen jälkeen oli se kaikista odotetuin hetki, kun istuttiin olohuoneen puolelle ja itse joulupukki saapui lahjoineen. Mulla oli tietysti isoimmat lahjapinot. Yleensä tuli yöpaitoja, Barbie- ja My little pony-tavaraa ja legoja. Muistan ensimmäisen barbieni...sillä oli sellainen vaaleanpunainen tähtikuvioinen iltapuku röyhelöineen ja ne tähdet loisti pimeässä. Samaten päivänvarjo ja korkokengät. Se oli NIIN hieno! Paras lahja kummiskin oli tietty Nintendo ja toiseksi paras oli säkkituoli! Yläasteikäisenä barbit ja muut muuttuivat cd-levyiksi ym. Kerran sain 13 cd:tä joululahjaksi! Siinä riitti kuunneltavaa joululomalle.

Lahjojen avaamisen jälkeen kahviteltiin ja jutusteltiin...sitten porukka yleensä siirtyi omiin oloihinsa. Pitihän joululahjoilla päästä heti leikkimään. Yöllä saatettiin hiippailla vielä syömään jouluruokia ja juomaan kotikaljaa.

Jaa niin ja ne tv-ohjelmat...Samu Sirkan joulutervehdys oli ihan ehdoton ja Metsoloiden joulujakso!

                                                             
                                                 Pelästynyt tonttu! Vieressä sisko.


Yhtä hymyä...


Sisko tutkii ennätyskirjaa ja mä suomi-englanti sanakirjaa (oli varmaan tosi kiinnostava).


Tuo piparkakkutalo oli NIIN hieno...ei sitä raaskittu syödä. Sylissä nuket Jonna ja Niko.


Minä ja pappa. Mulle oltiin tehty joululahjaksi oma tiskipöytä...serkkupoika oli väsäillyt tuohon astiakaapinkin.


Minä ja sisko uusissa yöpaidoissa. Taustalla mummu.


Näyttäisi olevan lakattujen kynsien esittely meneillään.


Minä ja serkkupoika Jani pelleilemässä.


                             Minä ja pikkuserkkuni Harri. Tuota yöasua olisin halunnut pitää                                                                                    päivävaatteena!


Taas yksi joululahja-yöpaita.


Minä ja Harri. Sain joululahjaksi tuollaisen balettipuvun.


Taas tuli yöpaita joululahjaksi...


Minä, äiskä ja isä. Näyttäisi olevan säkkituoli tuossa vasemmalla.


Minä ja sisko mummulassa. Meille teetettiin tuollaiset hameet ja katsokaas päheitä kenkiä...hapsut ja kaikki!


Uskoin joulupukkiin jonkun aikaa...sitten aloin ihmettelmään miksi se tulee AINA taksilla (kummisetä oli taksikuski).


Ilmeestä päätellen tuli taas paljon lahjoja...


Meillä oli siskon kanssa jonkinlainen lauluesitys...pakko ilmeillä...


Minä ja Harri + scoosh pallot.


                                       Mukavaa keskiviikkoa ja joulunodotusta kaikille!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kaikki on hyrskyn myrskyn...tai ainakin heikunkeikun...

Moikka! Huh...heijaa...se on viikko taas puolessa välissä. Jessus, että on ollut menoo ja meininkiä...vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Viime viikko meni totutellessa, että perheessä on nyt kaksi hurjimusta...sekä opettaessa Roosaa talon tavoille...mm. siihen, että pihalle menon tarkoitus on tehdä pissa (ja kakka). Nyt tuo onneksi on ruvennut hoksaamaan idean...fiksu tyttö. Oli tosiaan hiukan hakusessa, kun Roosa on ennen saanut juosta vapaana pihalla. Saisivat nytkin, jos oltaisiin keretty tekemään se aitaus...no, ensi keväänä varmaan sitten.

Mindi on selkeesti mielissään kaverista ja varmaan toisin päin. Tuolla ne nytkin pelmuuttavat eteisessä. Laitoin plikat "jäähylle", että saan vähän rauhaa tehdä omia juttujani. Meno yltyy välillä sen verran kovaksi, että meinaa sohvat lentää ikkunasta. Ne ei kauaa jaksa paikoillaan olla. Ja kun toinen menee maate, toinen tulee heti haastamaan ja sitten taas toisinpäin. Tuntuu, että meno vaan kiihtyy iltaa kohden. Onneksi yöllä sentään nukkuvat!

On muuten kätevät nuo koiraportit...kas kun ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Ehkei välttämättä kaikkien mielestä niin kauhean esteettisen näköiset, mutta meille kelpaa. Meijän vanhat viritelmät oli vähän hankalat joka kantilta katsottuna. Nyt on helppo liikuskella ja laittaa koirat muualle vaikkapa siivouksen ajaksi...eivät ole jaloissa pyörimässä, rätissä kiinni tms.

Lähdin tänään jo kymmeneltä töistä. Tarkoitus olisi nimenomaan siivota ja hieman järjestellä paikkoja, kun tässä on mennyt tuo aika ihan johonkin muuhun. Arvatkaa vaan onko täällä kaikenlaista putua, kun noi rouskuttaa puukeppejä ym. Melkein kaikki lelutkin ne on saaneet jo rikki...tarvii vissiin ostaa uusia. Käydä oikein eläinkaupasta kattomassa, kun ei marketin lelut oikein kestä.

Hah...meillä hajosi toissa ehtoona sänky! No joo...sieltä oli jo pidemmän aikaa puuttunut se keskimmäinen tukijalka, mutta nyt rojahti koko laitos! Ei sitä keskellä yötä ruvettu korjaamaan...isäntä nukkui "montussa" ja mä toisella puolella hyvinhyvin reunalla liikkumatta, ettei löydetty itseämme lattialta. Tätä mä vähän pelkäsinkin, kun meidän lisäksi sänkyyn tulee kaksi painavaa koiraa. Eilen sitten kasattiin sänky uusiksi...lainattiin vähän terassin teosta jäljellä olevia puita ja laitettiin oikein kakkosnelosta lautaa...nyt ei varmasti hajoo! Uusi sänky on tietysti jossain vaiheessa ostoslistalla, mutta ei vielä kannata ennenkuin Mindi ja Roosa vähän vanhentuu ja viisastuu. Sängyssä on meinaan Merrin ja Millan "puumerkkejä"...joten ei haittaa, jos noikin vähän sitä rapsuttelee.

Kiva, että sataa vähän lunta. Heti on valoisampaa. Ihmiset on viritelleet jo jouluvaloja ja kaivoinpa minäkin komerosta kyntteliköt esille. Oikeiden kynttilöiden polttelussa saa nyt olla varovainen ja katsoa mihin niitä tuikkuja laittaa, kun noi kaksi koheltavat ja Roosa varsinkin ylettyy milloin mihinkin. Kävipähän tuo kerran hakemassa itse herkkupussin pöydältä, kun äiskä "unohti" antaa ulos lähtiessään =D.



Harvinainen hetki...


Mukavaa keskiviikkoa!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Koirat muistoissani...

Heippa! Pälkähtipä päähäni tehdä tämmöinen postaus...

Olen ollut koko elämäni tekemisissä koirien kanssa. Seitsemän vanhaksi asti hoivattiin ja ihailtiin muiden koiria...sen jälkeen on aina ollut oma koira/koiria. Kokemusta koirista jos jonkinlaisista on siis 35 vuotta =).

Palataanpa lapsuuteen ja nuoruuteen...

1. Jetti oli pikkuserkkuni Harrin perheen koira. Beagle rodultaan. Kiltti kuin mikä, mutta me lapset ei saatu viedä sitä lenkille, kun se veti niin hurjasti.

2. Popi ja Jehu löytyivät serkkupoika Janin perheestä ja olivat hirvikoiria (perhe harrasti metsästystä). Ne asuivat pihalla aitauksessa ja usein tulikin norkoiltua aitauksen vierellä niitä silittelemässä. Nämäkään eivät olleet lasten lenkitettäviä.

3. Epeli oli enon seefferi...aivan ihana. Se totteli joka käskyä ja olikin monesti vapaana pihalla. Mä leikin sen kanssa usein susikoira Roi:ta. Joskus se etsi mut metsästä, kun menin sinne piiloon.

4. Sasa the tiibetinspanieli. Terveisiä vaan Taloni maalla-blogiin! Sasa siis löytyi TaRan perheestä ja kävi usein meillä kylässä...oltiin siihen aikaan naapureita!

5. Bella ja Laika. Nyt on rodut vähän hakusessa, mutta nämä olivat sellaisia isoja, pystykorvaisia ja valkoisia koiria. Pysähdyttiin aina tervehtimään niitä, kun tulivat vastaan.

6. Nipsu ja Cesar löytyivät parhaan kaverini kotoa...eri aikaan tosin. Nipsu oli sekarotuinen (karhukoiraa löytyi ainakin) ja Cesar oli seefferi.

7. Piku ja Turre olivat collie-merkkisiä. Parhaan kaverin kanssa vietiin niitä lenkille. Tosi kilttejä, mutta näin jälkeenpäin kauhistuttaa, että kuka antaisi nykyään parille vaahtosammuttimen kokoiselle tytölle kaksi noinkin isoa koiraa (tai ylipäätään mitään koiraa... en minä ainakaan). Olisihan siinä saattanut sattua vaikka mitä! Kuljeskeltiin kumminkin aika huolettomasti pitkin Parkanoa.

8. Jysky...nyt en ole ihan varma tuosta nimestä, mutta kuului serkulleni Markolle. Se oli karhukoira...semmonen raasun näköinen...eikä sillä ollut karvoja hännässä. Nyt seuraa kauhuskenaario...Jysky nimittäin katosi vuosia sitten eikä sitä löydetty...liekö sudet vieneet kotipihasta. Kamalinta varmaan epätietoisuus.

Nämä koirat tulivat nyt ensimmäisenä mieleen....näiden lisäksi oli sekalaista seurakuntaa: ajokoiria, kultaisia noutajia, labbiksia, lapin koiraa, bokseria jne.

Sain aika kauan kinuta omaa koiraa, kunnes se sitten vihdoinkin tapahtui ja lähdimme hakemaan maalta sekarotuista pentua, Tipsua (nimi oli muuten alunperin Roosa). Tipsussa oli myös karhukoiraa. Se asusteli ulkona aitauksessa...välillä tosin oli mun seurana sisällä. Joskus se karkaili omille reissuillensa, mutta tuli aina takaisin.

Tipsu tykkäsi myös juoksennella vapaana mökillä. Se saattoi haukkua tuntikausia metsässä jotain lintua! Uimaan se ei koskaan mennyt, mitä nyt kahlaili rantavedessä. Se meinattain joskus käveli laiturilta pomppulaudan päähän ja molskahti veteen, kun ei enää osannutkaan peruuttaa! Sisko sen sieltä järvestä "pelasti", kun oli samaan aikaan uimassa. Veneellä kun mentiin, Tipsu tuli rantoja pitkin perässä.

Tipsu ei tykännyt yhtään, kun siili meni sen ruokakipolle. Se haukkui niin kauan kunnes siili tajusi itse lähteä tai joku kävi viemässä sen siilin metsään, kunnes taas...


Tipsulla ja eräällä dalmatialaisella oli todellinen vihasuhde. Aina kun ne näki toisensa, meinasivat käydä toistensa kimppuun. Kerran se dalmatialainen karkasikin Tipsun päälle. Pikkutyttö lenkitti sitä dalmatialaista...dalmatialainen näki Tipsun ja lähti hyökkäämään...tyttö tietysti kaatui ja koira pääsi irti. Sisko tuli taas pelastamaan Tipsua ja kiskoi dalmatialaista takajaloista...no joo, ehkei ihan näinkään olisi "soveliasta" mennä koirien väliin, mutta hätä ei lukenut lakia! Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tipsu lähti koirien taivaaseen kunnioitettavassa 17 vuoden iässä. Sydän oli pettänyt. Isä oli joutunut repimään kopin katon irti, että sai Tipsun sieltä ulos (kuolonkankeus). Tipsu on haudattuna kotipihan vieressä olevaan metsään.



Mukavaa tiistaita kaikille!





perjantai 4. marraskuuta 2016

Kuva-arvoituksen vastaus on...

Heippa vaan kaikki! Äiskä teki teille kuva-arvoituksen ja hyvinpä te arvasitte (se muuten pahoittelee tuossa, ettei ole kerennyt käydä teidän blogeja lukemassa tällä viikolla).


Mä olen Roosa. Kohta 9 kk vanha seefferin ja jonkun muun sekoitus. Mä kävin viime lauantaina tutustamassa uuteen äiskään, isään ja tietysti Mindiin. Mehän tultiin heti juttuun ja päätettiin, että mä tulen takaisin tiistaina (meinasin tosin jo heti jäädä tänne). Tiistai muuttuikin maanantaiksi ja mä tulin silloin illalla tänne ja laitoin äiskän ja isän päät ihan sekaisin =).


Äiskää kuulemma jännitti hurjasti, että miten se pärjää meijän kahden kanssa yksin tuolla pihalla (se kun tulee aiempaa kotiin) ja, että miten me tullaan toimeen niiden työpäivien ajan. Äiskä oli yrittäny pyytää tiistaita vapaaksi, mut ei ollut saanu.

Hyvinhän tää on menny. Äiskä pärjää meijän kanssa pihalla ja löysi meijät tiistaina molemmat hengissä kotoa...mitä nyt vähän oltiin sisustettu uudestaan ja mä olin pissannu. Mehän ollaan työpäivien ajan eteisessä, mutta mä olin päässyt vähän "portin" takaa hakeen tyynyä ja peittoo.


Keskiviikkonakin oltiin työpäivän ajan kiltisti...sitten illalla noi rupes puhumaan jostain koiraporteista...siis mä en tajuu...mähän olin vaan kauppareissun aikana puskenut äiskän ja isän tekemät "portit" kumoon ja käyny keittiön pöydiltä hakemassa suklaata, kertakäyttökäsineitä, nenäliinoja ja pöllyyttänyt ne ympäri olohuonetta. Äiskä oli ollut kuulemma kauhusta kankeana koko seuraavan työpäivän, että mitäs jos mä taas livahdan "portin" taakse...

Torstaina saapui monta isoa pakettia äiskän ja isän mukana ja ne rupes asennuspuuhiin...mehän pyörittiin kokoajan Mindin kanssa jaloissa ja käytiin välillä tekemässä kolttosia muualla. Sitä mukaa kun portit valmistui, mehän oltiin nalkissa eteisessä valvovan silmän alla. Äiskä yritti siinä samalla siivoilla ja isä laittaa ruokaa...niillä tuntui olevan vähän hermo pinnassa.


Mä oon joutunut nousemaan joka päivä klo 4.00 Mindin kanssa pissalle. Äiskä on mennyt vasta kahdeksaan töihin ja se on vienyt meitä monta kertaa ulos (myös töiden jälkeen). Mä kun en joka kerta muista mikä sen asian tarkoitus on, kun laitetaan hihna ja mennään pihalle (olin vanhassa paikassa suurimmaksi osaksi vapaana ulkona). Äiskä hokee jotain "pissa"-juttua. Nyt mä vissiin pikkuhiljaa rupean tajuumaan, kun äiskä vähän höynäyttää...se pitää hihnaa löysemmällä, niin mä luulen olevani vapaana...sit tulee se pissa.

Mä yleensä möykkään tuola pihalla, jos menee jotain outoo väkee ja kolmelle tiibetin spanielillekin mä karjuin. Mindillekin ärähdin kerran vahingossa...pelästyin kun semmonen musta möykky tuli yhtäkkiä kulman takaa. Äiskä sano, että kyllä kotipihassa saa vähän möykätä...tietäähän kauppamiehet ym. pysyä poissa. Mindi ei paljon hauku...silloin vaan kun sillä on asiaa. Tänäänkin mä haukahdin kun aamu kymmenen jälkeen ulko-ovi aukes...se olikin ÄISKÄ! Se tuli aiempaa. Me muuten innostutaan niin paljon, kun porukat tulee kotio...äiskäkin kaatuu pian kumoon.


Äiskä vei meijät pihalle ja keitti sitten kahvia itelleen. Meille se antoi luut ja sano alkavansa jotain blogia tekemään...nyt me ollaankin Mindin kanssa täällä eteisessä porttien takana sen aikaa. Äiskä ei pystyny keskittyyn kun me ruvettiin riehumaan sohvilla. Se huomauttelee aina jostain "pienemmistä kierroksista"...tai "ei niin lujaa, että rappaukset tippuu"... tai "Hei, mä olin juuri putsannu sen sohvan". Huom! Alempi kuva ei liity tapaukseen...


Äiskä puhu jotain, että mä pääsen mukaan blogiin...mäkin vähät välitän, jos salamavalot välähtelee. Heh, me ollaan Mindin kanssa Team MiRo. Äiskä ja isä olis jatkanu nimen kanssa M-linjaa, mutta kun mulla oli nimi jo valmiina ja sitä tottelen, niin ne ei hennonnu vaihtaa sitä. Höpisipä tuo äiskä jotakin, että kohta pitää varmaan blogin nimeksi vaihtaa Mindin ja Roosan elämää...ne kun taitaa isän kans jäädä vähän niinku sivuhenkilöiksi =). Banneri...mä en tiiä mitä tuo sana tarkoittaa, mutta äiskä sano, että kait sekin pitää tehdä uusiks jossain vaiheessa...kunhan sais meistä hyvän yhteiskuvan. Nääkin kuvat on hätäsesti kännykällä otettu, kun äiskä ei oo kerenny kameraakaan lataamaan.

Nyt...oikein mukavaa viikoloppua kaikille ja palataan asiaan.

T. Mindi ja Roosa