sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuksen kukkijat ja kukkujat

Heippa! Meillä kukkii vihdosta viimein...

Sireeni (tai syreeni). Normaalisti se kukkii paljon aikaisemmin, mutta nythän oli kevät ja kesä muutenkin myöhässä.


Juhannusruusu. Kukkii vaan tuonne naapurin suuntaan.


Alppiruusu. Siis mä meinasin oikeasti jo hävittää tämän ja nyt se pistää parastaan...perun siis koko jutun! Siistiä toki pitää, mutta ei se ennen näin komeasti ole kukkinut. Taisi olla vaikutusta, kun kaadatettiin ne isot kuuset tuosta ympäriltä.


Mitäs noin muuten juhannuksena...no, tuli kukuttua aamuöihin. Joko leffoja katsellen tai tietokoneilla oleillen. Isäntä kuuntelee yleensä musiikkia ja selailee nettiä muuten. Minä taasen silmäilen välillä vanhoja Salkkareita YouTubesta, teen blogijuttuja ym. On saatu kyllä niin monenlaista keliä tänä juhannuksena, sadetta ja paistetta. Koiruleita on viety viimeisenä ulos joskus kahden-kolmen aikaan yöllä. Näin ollen ollaan saatu nukkua jopa kymmeneen asti! Roosa alkaa pyörimään kuin hyrrä sängyssä näykkäillen ja Mindi repii hiuksista ym. Se on silloin noustava, kun neidit niin päättää.

Eilen ehtoolla Mindi pyysi ulos pahimman sateen aikaan ja pakkohan se oli mennä. No, eipä siellä keskitytty olennaiseen. Neiti hienohelma tappelee kyllä Roosan kanssa kuin pahalaiset jätkät, mutta ilmeisesti oli liian märkää pyllistellä ruohikkoon ja tehdä asiansa. Pissa ja kakka tuli sitten lenkin jälkeen sisälle (murh...äiskä oli hetken aikaa hyvin hyvin vihainen).

Tänään oli isännän äiti kutsuttuna syömään ja taisi lähteä taas mustelmien kera kotiin. Mindi kun tykkää painia "mummun" kanssa...vastapuoli ei niinkään. Vähempikin kierroksia kuulemma riittäisi, mutta Mindi on Mindi. Mullekin se tekee välillä niin, että kun olen selin siihen päin tiskipöydän tykönä, se ottaa vauhtia ja rysäyttää päin! Onneksi olen ruvennut ennakoimaan ja kääntynyt ottamaan sen syleilyyn.

Keskikesän juhla on siis ohi ja on aika ottaa vastaan uusi viikko. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Että mitenkä oli?

Heippa! Tämä plikka ei ole saanut nukuttua, mutta nyt ei ole johtunut kipeästä kintusta (joo, on se vielä pikkuisen kipeä), vaan ihan jostain muusta. Sain nimittäin eriskummallisen puhelun tällä viikolla. Entinen pomo soitti ja sanoi, että olisi töitä tiedossa. Mä olin, että häh? Vanha työmaa on saanut jatkajan ja aloittelee toimintaansa mahdollisesti ensi kuun puolella. Mulla meni pasmat ihan sekaisin ja nyt mä en tiedä mitenkä suhtautua. En osaa päättää, oliko tämä kohtalon puuttuminen peliin hyvällä tavalla vaiko sittenkin kohtalon ivaa? Juu, olinhan mä niinkuin puulla päähän lyöty silloin kun työpaikka meni alta, että tämähän oli periaatteessa hyvä uutinen. Toisaalta sitten taas oli jo kerinnyt palautumaan järkytyksestä, suuntaamaan ajatukset tulevaan ja johonkin IHAN muuhun.

Kuvittelin itseni jo jossain siistimmässä hommassa, enkä jauhonpölyn ja rasvan seassa, joiden poispesemiseen tarvitaan melkein teräsvillaa (...ei nyt sentään). No, eipä se poissuljettua ole vieläkään...lupasin nyt kuitenkin tuon puhelun perusteella tsekata, mistä on kysymys...en vielä varsinaista päätöstä tehnyt comebackista. Kerkiäähän tässä elämässä varmasti vielä töitä tekemään...ei kauheasti huvita työkkärinkään listoilla roikkua ja työttömyyskassan rahojen varassa olla (täytellä kaikenmaailman lippuja ja lappuja). Paljon yksinkertaisempaa tehdä töitä ja saada palkkaa.


Oikein hyvää juhannusta kaikille!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Terveisiä sairastuvalta ja hyvää syntymäpäivää!


Heippa! Täällä jaksaa sataa jo toista päivää putkeen. Ärsyttävää kun koiratkin on ihan märkiä, kun lenkiltä tullaan. Mulla on siis tänään syntymäpäivä, mutta eipä ole paljon juhlafiilistä. Suoraan sanottuna ottaa päähän. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä pieni virheliike ja meni selkä. Pikkuhiljaa kipu siirtyi persuksiin ja nyt on sitten jalka kipeä. Mä en ole nukkunutkaan pariin yöhän. Kipu on sellaista viiltävää ja ihan niinkuin suonta vetäisi. Ihan kamala maatessa ja istuessa, mutta ei liikkuminenkaan tee kauhean hyvää. Mitähän tämmöinenkin voisi olla? Buranasta ei ole hyötyä ja eikä oikein magnesiumsuihkeesta. Alkaa hermo kiristymään pikkuhiljaa! Oli pakko eilen odottaa isäntä ensin kotiin ja käydä sitten vasta koirien kanssa. Normaalisti vien niitä pissalle, mutta nyt en uskaltanut lähteä keskenäni niiden kanssa, jos vaikka jalka pettää alta. Murh...iso MURH!

Joka tapuksessa...oikein mukavaa tiistaita kaikille!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 4

Heippa! Kiitos kaikille kivoista kommenteista edelliseen(kin) postaukseen. Kylläpä lämmittää mieltä ja innostaa kuvailemaan yhä enemmän ja enemmän. Ja nyt jos sallinette...tässä taas paljon kuvia ja vähän tekstiäkin...olkaa hyvä.

Kävin silloin pari viikkoa sitten testaamassa uutta pyörääni. Isäntä heitti mut ja pyörän aamulla autolla tuonne "maaseudulle". Mun oli tarkoitus etsiä lintutorni. Olin katsonut Google mapsista vähän paikkaa alustavasti. Pyörin ja hyörin hetken aikaa pyörineni. Osuin jonkun mökin pihaankin. Se oli sellainen vuokramökki. En siis kenenkään pihassa varsinaisesti hiippaillut. Ei löytynyt lintutornia. Palasin jonkun matkaa taaksepäin...ei niin mitään. Tajusinpa siinä, että mullahan on kännykkä matkassa, miksen mä voi katsoa taas mapsista. Tunsin itseni hölmöksi. Kartta näytti *lintutornille matkaa 1 min*. Häh, mitään lintutornia ei kumminkaan näy missään. Vihdoin ja viimein hoksasin mennä vieressäni olevien rakennusten taakse ja löytyihän se!


Uskalsin jopa käydä ylhäällä, vaikka mulla on hitonmoinen korkeanpaikankammo. Lintuja ei kumminkaan näkynyt missään. Komiat oli maisemat.


Lintutornin läheisyydessä oli myös tällainen hieno kota.


Takaisin pyöräillessäni kuulin pellolta "kurnutusta". Hei, kolme sorsaa! Kaksi urosta ja yksi naaras. Äkkiä pyörä parkkiin!







Kävi siinä kuvaillessa vähän hassusti. Olin laittanut reppuni takaritsille. Pyörä kellahti kumoon ja reppu tietysti maahan. Avonaisessa sivutaskussa ollut Novelle pullo luiskahti ojaan. En mä sitä viitsinyt ruveta sieltä onkimaan ja onneksi ei nyt mitään muuta tippunut sinne.

Tänään herättiinkin yhdeksän aikaan aamulla. Meillä kun on nuo kaksi elävää herätyskelloa. Kyllä Mindi ja Roosa aivan varmasti herättävät, jos niillä on hätä. Ja jos isäntäväki ei heti nouse, aletaan repiä hiuksista ym.! Käytiin isännän äitillä kahvilla ja sen jälkeen kaupassa. Mä pyysin isäntää viemään mua kuvailemaan. Mentiin tällä kertaa autolla, vaikka se isännän fatbike saapui viime viikolla...kyllä me vielä pyörilläkin mennään! Mentiin taas Reippiin, sinne mistä ne viime postauksenkin kuvat oli. Siellä kun yleensä on aina jonkinlaista elämää, toisin kuin monessa muussa paikassa.


Sorsa pariskunta paistatteli päivää kivillä.


Pari uros sorsaa ja kalatiira sopuisasti toisella kivellä.


Silkkiuikut ovat myös näköjään vakiokalustoa.


Tällä kertaa ei ollut joutsenia, mutta kanadanhanhia pesueineen kylläkin!




Lampaatkin olivat jossain muualla, mutta heppoja löytyi! Enempi kuin viimeksi. Kummitushevonen kavereineen, pari muuta isoa heppaa ja pari shetlanninponia. Niin ja se varsa...voi kun oli söpö!




Oli muuten pelottavan näköinen tuo kummitushevonen, kun se meni luimistellen aidan vierustaa uhitellen emolle ja varsalle.


Varsa <3. Google tiesi kertoa, että nimi on Alli =).


Ja pikku shettikset.




Näihin kuviin ja tunnelmiin. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 3

Moikka! Pyysin isäntää viemään mua kuvailemaan johonkin (helatorstaina) ja sittenhän mentiin. Rannalle...taas.


Kävipä tuuri...mä olin, että "mitä mitä tuola on?!!!". Isäntä sanoi, että kaksi joutsenta näkyy olevan! Auto salamannopeasti parkkiin ja tähyilemään.


Olihan siellä muitakin...uikkuja...


Uiskentelivat sulassa sovussa joutsenten kanssa.


Kaksipäinen joutsen =D.


Tämä(kin) on mun mielestä aikas hauska.


Ja sorsia...



Olihan siellä muutakin nähtävää...lampaita!



Söppänä.


Eikö katsokin luttanasti? Joo...se pissasi heti perään...


Ja heppoja...uskaltaisikohan tuommoisen selkään vielä mennä?


KUMMITUSHEVONEN!


Tänne tullaan kyllä uudemmankin kerran, sitten kun paikka on oikeasti auki. Kyseessä siis Reipin tila Pirkkalassa ja pitäisi olla hieman enemmänkin nähtävää kuin edellämainitut. On vaan niukasti auki la-su 12-16.

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!







maanantai 29. toukokuuta 2017

Uusi menopeli

Hellurei! Nyt ei malta olla hiljaa! Mä ostin uuden pyörän! Kerroinkin, että vanha sanoi sopimuksen irti. Tai no, olisihan siitä selvinnyt kumien vaihdolla, mutta muutenkin oli ollut ajatuksissa jossain vaiheessa päivittää pyörä tälle vuosituhannelle.

Lähdin viime perjantaina pyöräilemään ja kuvailemaan. Pääsin n. 5 kilsan päähän kotoa ja...mitä ihmettä! Kumit oli ihan tyhjät! Kyllä ne kotipihassa oli täynnä. Ei auttanut muu kuin lähteä taluttamaan pyörää kotiinpäin. Ei ollut pitkä matka, mutta tuntui ikuisuudelta, kun oli ajatellut, että "äkkiäkös mä tästä pyörällä".

Tovin siinä kuljeskelin ja kuvailin samalla. Yhden pellon kohdalla tuli joku ukko pyörineen vastaan ja alkoi yhtäkkiä jutella kevätkylvöistä (heh). Kerroin epäonnisesta pyöräreissustani ja ukolla oli onneksi pumppu mukana. Pumppasi sitten ilmaa mun pyörääni ja mä pääsin jatkamaan matkaa. Kiitoksia vaan. Hetken päästä ihmettelin, että mitä tämä pyörä on taas niin kummallinen ajaa. No, kumihan oli tyhjä! Liekö reikä vai muuten vaan haperoa.

Eilen katselin Citymarketin nettisivuja pyörien kohdalta ennen kauppaan lähtöä ja siinä se oli! Ja vieläpä tarjouksessa! Ihan mun näköiseni pyörä! Eipä muuta kuin hakemaan! Mahtuipa vielä meidän Nissanin perään, kun kaatoi takapenkit. Kätevää!

Tässä se on:




Eikös olekin söppänä? Mä aloin haaveilla joposta joitakin vuosia sitten, kun työkaveri hankki sellaisen. No, tämähän ei ole jopo, mutta samantyylinen. Ja on muuten hyvä ajaa, kävin tänään testaamassa. Ostin myös asiaankuuluvasti pyöräilykypärän. Viimeksi mulla on ollut sellainen kolmannella luokalla, kun saatiin koulun puolesta. Ei sekään monesti mun päässäni ollut, kauhea munankuori! Lisäksi pyörään ostettiin lukko ja valo.

Isännällä ei ole ollut polkupyörää vuosikausiin ja se sai eilen myös hepulin. Tilattiin netistä sitten sillekin pyörä! Sellainen fatbike "läskipyörä", missä on ne kauhiankokoset renkaat. Päästään yhdessä pyöräilemään ja kuvailemaan =). Toimitusajasta luki 1-3 arkipäivää ja jotkut olikin saaneet pyörän jo seuraavana päivänä. Mä kyllä syön olemattoman hattuni, jos se jo tänään tulee. Isäntä vannotti moneen kertaan, että olenhan mä varmasti kotona sitten kun se tuodaan. Heh, sitäkin ilmeisesti puri pyöräilykärpänen =).

Mitäs vanhalle pyörälle sitten? Ensin mä ajattelin laittaa sen eläkkeelle, mutta sitten isännän sisko lupaili ostaa sen. Hyväkuntoinen kumminkin noinkin vanhaksi pyöräksi. Tunnearvoa kuitenkin on enemmän kuin rahallista arvoa. Onhan se mun ensimmäinen ostettu oma pyörä...yleensä kun sain siskon vanhoja pyöriä.

Tämmössii. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!






sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 2

Heippa! Viime tiistaina hyppäsin pyörän selkään ja lähdin etsimään kuvattavaa. Matkani suuntautui "kylämme" keskustan liepeille ja mihinkäs muualle kuin järven rannalle. Oli TOOOSi mahtava ilmakin!


Mä en ole tajunnutkaan aiemmin, että järven ympärillä on tällaista hienoa puistoaluetta. Kerran olen kävellyt (vuosia sitten) tuon järven reunustaa, mutta talvella.


Pakkohan meikäläisen kauan palvellut polkupyöräkin oli ikuistaa. 26 vuotta yhteiseloa, tosin perjantaina sanoi sopimuksen irti. Myöhemmin siitä lisää.


Tämä on kyllä niin kaunis ja kesäinen kuva vai mitä mieltä te olette?


Ihmettelin, että mitäs nää ny o...Google tiesi kertoa, että tämä isompi veistos on nimeltään Bird Jar ja tuo pieni Little Red house. Kaikenlaisia veistoksia on sijoiteltu ympäriinsä.


Veistoksen takana meinasinkin melkein sitten astua sorsan päälle! Siinäpä tuo paistatteli päivää.



Jopa poseerasi, heh.


Kunnes lähti uimaan ja katosi.


Jes, silkkiuikku!


Kotimatkalla nappasin linssiin perhosen.


Ja pullea kissakin oli liikekannalla.


Kukkia, tietysti.



Mukavaa sunnuntaita kaikille!