sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirppislöydöt

Heippa! Sainpas isännän raahattua tänään mukaani kirppiksille. Tosin oli vähän nyt köyhät valikoimat, mutta jottain sentään löytyi. Humppilan lasitavaraa olisi ollut vaikka kuinka, mutta isäntä antoi ukaasin, ettei yhtään lasitavaraa meille. Mä olin kyllä samaa mieltä. Ekalla kirppiksellä olikin yllätys kassalla. Kassaneiti oli ensin selin meihin päin, kunnes kääntyi. Vanha luokkatoverihan se siinä ammattikoulusta!

Toisella kirppiksellä oli ruuhkaa, kun näytti olevan peräkonttikirppiskin siinä pihassa. Sielläkin nähtiin tuttuja. Olisi ollut tarjolla poniratsastustakin, mutta en kehdannut mennä =). Harmittelin vaan, kun ei ollut taaskaan kameraa tai edes kännykkää matkassa, olisi voinut edes kuvia napata.

Tämmöiset löysin tälläkertaa:



Crocsit 8 euroa. Onko noi nyt sitten avokkaat, ballerinat vai mitkä?
Marimekon laukku 6 euroa.
Elämäni ensimmäinen Muumimuki. Nyt kun oli hintakin kohdallaan: 5 euroa.

Semmossii...mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Tapaus Roosa

Heippa! Josko nyt kävisin läpi tämän Roosa episodin, kun *case is closed*.  Varmaan se jäi askarruttamaan, kun mäkin olin vähän salaperäinen. Samalla tässä toimitaan varoittavana esimerkkinä muille!

Kaikki alkoi siis viime kuun lopulla, kun menimme Mindin ja Roosan kanssa tutulle eläinlääkäriasemalle. Roosalla oli rokotus ja Mindillä kynsienleikkuu. Eipä tullut mieleen, että tuosta reissusta saadaan aikaan miltei skandaali! Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes annoin Roosan passin (kyllä...passin) hoitajalle. Hoitaja skannasi Roosan sirulukulaitteella ja sitten pääsikin helvetti irti! Passin sirunumero ja Roosan siru eivät täsmänneet. Me oltiin hetkessä syytettynä pentutehtailusta, salakuljetuksesta ja ties mistä! Tämä hoitaja vielä kysyi tympeällä naamalla, että "tuliko näitä pentuja sieltä Virosta isompi lasti". Siis, herranjumala...emmehän me Roosaa oltu missään satamassa ostamassa jonkun hämärän auton takakontista! Sanottakoon tässä ihan rehellisesti, että nainen, joka Roosan meille myi, on virolainen. Mutta en mä nyt tuon perusteella ainakaan lähde heti ihmistä tuomitsemaan. Lisäksi hän vakuutti, että Roosa kumminkin on Suomessa syntynyt...passi sen takia, kun he reissaavat Suomen ja Viron välillä.

Takaisin asiaan...siellä eläinlääkärillä nyt sitten voivoteltiin ja vatvottiin meidän "rikostamme". Eläinlääkäri kumminkin antoi Roosalle rokotukset ja totesi koiran kliinisesti terveeksi. Sanoi, että tästä lähtee nyt sitten ilmoitus läänineläinlääkärille, kun Roosalla on väärät paperit! Meiltä takavarikoitiin passi eikä saatu edes oikeata sirunumeroa mukaan! Soitettiin välittömästi kotiin päästyämme Roosan myyjälle ja hän oli yhtä pöyristynyt tilanteesta. Sanoi, että nyt on menneet Roosan ja toisen pennun passit sekaisin. Lähdimme välittömästi takaisin eläinlääkäriin. Sama tympeä hoitaja nyrpisteli naamaansa, että passia ei anneta, eikä mitään tietoja. Selvittäkää asiaa. Öh, miten selvität, kun ne pimitti kaikki asiakirjat? Sanoipa vielä, "ettette joudu enempää kuseen...".

Tässäpä nyt sitten soiteltiin eräskin viikko JOKA PÄIVÄ johonkin...milloin myyjälle, milloin omalle eläinlääkärille, kunnan eläinlääkärille ja ties mihin! Jopa eläinlääkärimme oli ollut yhteydessä myyjään, mutta ei ollut antanut tällekään mitään tietoja. Pääsimme vihdoin yhteyksiin itse läänineläinlääkärin kanssa ja hän sanoi, että passi takavarikoitiin laittomasti. Hakekaa se heti pois, samaten meidän olisi pitänyt saada oikea sirunumero, rokotuskortti ym.

Taas siis eläinlääkäriin. Johan alkoi tulla asiallista palvelua ("näitä sattuu alvariinsa"-tyyliin), sirunumeroita, passeja jne., kun löimme faktat tiskiin! Tämän jälkeen tilanne vähän rauhoittui. Tietysti mietitytti mitä tässä tapahtuu...todetaanko jotain hämärähommia ja Roosa viedään meiltä pois tms. Tällä viikolla soittikin sitten kunnan valvontaeläinlääkäri ja kertoi tulevansa tarkastamaan Roosan läänineläinlääkärin päätöstä varten. Terveeksihän tuokin Roosan totesi. Käytiin vielä paperiasiat (suoranainen paperisota!) läpi ja keskusteltiin muutenkin tapauksesta.

Soitin tänään läänineläinlääkärille ja päätös oli myönteinen. Siis Roosaa ei viedä pois meiltä eikä mitään muutakaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olipahan taas kokemus! Ja ennen kaikkea varoittava sellainen! Olkaa siis tarkkana, jos/kun olette hankkimassa koiraa!

Painotan nyt tässä vielä, että en missään nimessä hyväksy pentutehtailua yms. Tämä oli nyt tällainen surkeiden sattumusten sarja. Kruunaa kyllä tämän kevään, kun mikään ei muutenkaan ole mennyt ihan putkeen.

Mukavaa perjantai ehtoota kaikille!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen mökkeilyt Parkanossa

Heippa! Taasen oli pieni blogihiljaisuus, mutta kun tässä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista mm. liittyen koiriin. Tai pikemminkin Roosaan. Roosa on ihan ok, mutta tässä on ihmiset sotkeneet asioita. En nyt viitsi ainakaan vielä sen tarkemmin kertoa aiheesta, kun juttu on vähän niinkuin kesken, mutta ehkä joskus. JOS jaksan käydä tämän episodin uudestaan läpi.

Mennäänpä asiaan. Nyt on siis pääsiäisviikonloppu ja olimme tänään Parkanossa mökillä. Vietettiin niinku pääsiäistä, isännän synttäreitä (oli kylläkin jo 1.4) ja äitienpäivää yhtäaikaa. Tuttu porukka oli taas koossa. Minä, isäntä, äiskä, isä, kummitäti, sisko ja sen mies + isännän äiti.

Noustiin aamusta seitsemän aikoihin laittelemaan ruokia valmiiksi. Isäntä esikypsensi karitsan kareita keittämällä (grillattiin ne Parkanossa) ja mä tein salaattia. Sit ei kun menoksi. Haettiin isännän äiti vielä matkan varrelta kyytiin. Oli ihan ihmeellistä keliä kokoajan. Välillä paistoi aurinko, välillä tuli hämärää ja satoi lunta! Ja oli ihan helkutin kylmä! Manailin itsekseni, että pitikin laittaa kevyempi takki...enkä ottanut edes pipoa ja hanskoja mukaan!

Ruokana oli siis meiltä karitsan kareita ja salaattia. Siskolta keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja paistettuja kasviksia.





Mä kävin välillä rannassa kuvaamassa. Järvi oli vielä ihan jäässä muutamaa kohtaa lukuunottamatta ja vesi oli todella matalalla!


Hehee, sainpas isännän kameran taakse!






Syöminkien jälkeen oli kahvit ja kakuttelut. Pääsiäisteemalla tietenkin.



Lakkalikööriä.



Tämän kukkapuskan saimme kotiinvietäväksi.


Isäntä sai siskolta "mystisen kirjekuoren" ja Kinderin. Ja etten olisi tullut kateelliseksi, sain minäkin Kinderin =).


Isännälle paljastui Kinderistä tuollainen norsu, millä voi kirjoittaa tuohon tauluun ja mulle joku potkulauta, mikälie.


Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu. Kiittää kaikkia osallistujia.

Oikein mukavaa lauantaita ja tietenkin pääsiäistä kaikille!









maanantai 27. maaliskuuta 2017

Lapsuuden (/nuoruuden) aakkoset

Heippa! Nappasin Vaahteran katveessa-blogista tämmöisen haasteen...

AURINKO. Ennen oli kesät kuumempii...
AKU ANKAN TASKUKIRJAT. Näitä luettiin samalla kun syötiin.
ANYTIME-MEIKIT. Käytin ainakin meikkivoidetta, puuteria ja huulipunaa (hei, mäkin oon joskus meikannut!)

BARBIET. Olihan niitä kaikenlaisia, mutta kaverilla oli sellainen Barbie, jolla oli selässä vipu. Sitä kun käänsi, Barbie nosti kädet ylös.

C-KASETIT. Hehee, mulla on vieläkin ne tuolla, tarkoitus ainakin osa hävittää. Ai että, sitä nauhoittamisen "ihanuutta" esim. radiosta. Ne juontajat rupesi aina puhumaan siihen biisin päälle.
COCACOLA-JOJO. Näitä sai ostettua Ärrältä. Mäkin sain omani pitkän kinuamisen jälkeen. Taisivat maksaa 40mk.
COCACOLA itse. Äiskä paheksui, ettei se ole terveellistä. Minäpä siihen, että "sehän on KASVISuutejuomaa". Ei mennyt läpi.

DALLAS. Tykkäsin tästä, Dynastiasta en niinkään.
DISCOT. Pidettiin Parkanon urheilutalolla. Siellä oli välillä oikein esiintyjiäkin, mm. Aikakone, Nylon Beat, 7.Taivas, 101...
DONITSIT. Siis ne hiuksiin laitettavat...

ELÄIMET. Olisin halunnut milloin minkäkin...hiiren, gerbiilin, marsun, kanin...onneksi äiskä ei antanut lupaa. Koiran sentään sain.

FORD TAUNUS. Äiskällä ja isällä on ollut AINA Ford-merkkisiä autoja...Taunusta, Sierraa, Mondeoo. Taunus vm. -79 oli mun eka auto <3.

GIANA SISTERS. Vähän niinkuin Super Mario Bros. Tietokoneella pelattiin. Olikohan ihan legendaarinen Gommodore 64.
GLADIAATTORIT. Tulee muuten nytkin telkkarista. Laser oli suosikkini naisista...miehistä varmaan Mohikaani.

HOPEANUOLI. Lapsena tuli katottua ne tyhmästi leikatut versiot...jessus, että ne karhut oli pelottavia!
HARLEKIINI. Tuli lauantai aamuisin telkkarista. Sisälsi mm. Mustan orin seikkailut ja Tiny Toonsin.

IRTOKARKIT. Mä otin aina valmiin viiden markan pussin...ja salmiakkia tietty. Ufot...merkkarit...zaukkitaukit...liigakarkit, voi niitä aikoja. Muistatteko merenneito-karkit? Ne isot salmiakkiset lätyskät, jotka meinasi juuttua kurkkuun.

JÄÄKIEKKO. Olisin halunnut ruveta pelaamaan, mutta Parkanossa oli tytöille vain joku tyhmä ringette.
JULISTEET. Ja niitähän piti olla seinät täynnä. Äiskä manaili niitä sinitarran jälkiä.

KAHVI. Kyllä ja jo pienestä pitäen...ja monta kuppia päivässä!
KORVIKSET. Sain ekat reijät korviini 10-vuotiaana ja tietysti, kun "kaikilla muillakin on".
KUVAAMATAITO. Paras aine koulussa!
KIKKA. Perustettiin muutaman luokkakaverin kanssa "bändi" ja esitettiin mm. vanhempain illassa Kikan *Kiihkeät tuulet* ja *Mä haluun viihdyttää*...voi apua sentään! Vanhemmat oli varmasti ylpeitä. Ne varmaan rukoili mielessään, 10-vuotiaat ei tiedä sanojen merkitystä. Voin sanoa, että kyllä me tiedettiin.

LAUKKAKISAT. Mä voitin silloisella hoitohepalla!
LAVATANSSIT. Siis joo, porukat ja Harrin porukat kävi välillä tansseissa. Joskus meillä oli "lapsenlikka" ja joskus ei. Porukat antoi yleensä rahaa, että päästiin käymään grillillä.

MY LITTLE PONYT. Persikkainen, Pisarainen, Karkki...mitä näitä ny oli...
MUMMULA. Sinne oli hyvä karata, kun oli (on) porukoitten naapurissa.
MONOPOLY. Tätä pelattiin välillä kans yökaudet.

NINTENDO. Ei varmaan perusteluita kaipaa?
NOUTOPIZZA. Parhaan kaverin isällä oli pizzeria. Käytiin joskus koulun jälkeen siellä syömässä...ja aina Opera special.
"NAMUSETÄ". Leikittiin ekalla (vai tokalla) luokalla littaa, jonka nimesimme namusedäksi (jostain ihme syystä). Saatiin opettajalta nuhteet!

OMENAT. Käytiin naapurissa omenavarkaissa...hupsista...

PIIRRETYT. Ankronikka, Tikun ja Takun pelastuspartio, Muumit...
PILOTTITAKKI. On mulla yhä tallessa. Ensin ostettiin Seppälästä se feikki versio (vihreä), kun aidot oli niin kalliita. Myöhemmin sain sitten aidon ja mustan.
PILAPUHELUT. Soiteltiin joskus Harrin kanssa monta kertaa mm. Parkanon Osuuspankkiin. Pankkitäti uhkasi soittaa poliisille!

QUEEN. We are the champions-biisi <3.

ROLLS. Parkanossa ei siihen aikaan ollut juurikaan mitään hienouksia. Vaateostoksille ja hampurilaisravintolaan piti lähteä joskus Tampereelle asti. Voi kun olikin hienoa, kun Parkanoon saatiin Rolls-ravintola.
RATSASTUS. Oi niitä aikoja, kun ratsastustuntikin maksoi vain 30 mk.

SADUT. Ja nimenomaan mummun lukemana. Isä ja äiskä oikaisivat aina jostain kohtaa, että piti huomauttaa "ei se niin mennyt".
SÄRKÄNNIEMI. Melkein jokakesäinen juttu. Ja sitä ranneketta pidettiin ranteessa vielä pitkään senkin jälkeen. Paras laite oli Troika.

TUTTIKORUT. Voihan elämä...
TIIMARI. Sieltä löytyi kaikkia kivoja vihkoja, kyniä yms. tilpehööriä.

UUNO TURHAPURO MUUTTAA MAALLE. Eka elokuva, jonka kävin katsomassa elokuvateatterissa.
UIMAHALLI. Tiistaisin käytiin uimassa Kankaanpään uimahallissa. Bussi vei ja toi.

VHS-KASETIT. Juuri vastahan minä raaskin nämäkin hävittää.
VALVOMINEN. Miten sitä jaksoikin valvoa koko yön?

WALT DISNEY. Muutenkin, mutta erityismaininnan saa Maija Poppanen.Voi kun itselläkin siivous olisi noin helppoa ja semmoinen sateenvarjo, millä vois lentää!

XYLITOL. Jenkki, Hubbabubba, Orbit, Juicy fruit...

YÖPAIDAT. Niitä tuli joka joulu.

ZORRO. En nyt keksinyt tähän muuta. Oikeastaan katselin sitä sen hepan takia.

ÖINEN MÖYKKÄÄMINEN. Pelattiin kaverin kanssa Nintendoa melko kova äänisesti. Sisko, joka oli menossa aamulla töihin, yritti nukkua viereisessä huoneessa. Oli kuunnellut sitä möykkäämistä ja sitten välillä oli kuulunut "shhhh...Heli nukkuu..." Ja taas möykättiin.

ÄISKÄÄÄÄÄ....

Å...No tästä tulee mieleen ruotsin opiskelu. En vieläkään ymmärrä...

Tässähän näitä...tulipahan innostuttua...löytyis varmaan vielä lisääkin.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

No hitto miks ei?

Moikka! Saatte nyt tässä postauksessa ihailla viime sunnuntaina ottamiani kuvia joutsenista. Lähdin katsomaan läheiselle pellolle, että olisiko paluumuuttajia ja olihan niitä! Olivat vaan niin kaukana, että piti ensin rämpiä puoli peltoa, että sai edes jonkinlaista kuvaa.

Jos otsikkoa ihmettelette, niin Laura Voutilainenhan se näin laulelee, mutta tuo sopii kyllä hyvin tähän viikkoon. Miks ei...no, kun ei niin ei. Ei mennyt taaskaan ihan putkeen tämä viikko. Parempi kun menee vain päivä kerrallaan eikä suunnittele mitään ihmeempiä.


Maanantaina oli niin hieno keli, että ajattelin pitää siivouspäivän. Imuroin, luuttusin, pyyhin pölyjä jne. Arvatkaa tuliko seuraavana päivänä kurakelit? Koirat tuli kerran ulkoa sisälle, niin se oli sitten siinä. Ja vaikka kuinka hyvin yrität putsata, niin siltikin sitä kuraa tulee. Mindi neiti ei tykkää yhtään putsaamisesta. Se ärjyy, karjuu ja puree. Siivosin eilen uudestaan ja taas on samannäköistä, mutta tämmöstähän se koirien kanssa on.

Maanantaina hajosi myöskin tietokone! Voihan jehna. Ihmettelin, miksi pöytäkone on niin hidas. Sitten kun isäntä tuli, niin se levisi lopullisesti. Ei muuta kuin seuraavana päivänä hakemaan uutta konetta. Ostettiin Apple Mac...jotain. Onhan meillä mun läppäri olemassa ja pari tablettia, mutta kyllä pöytäkone on aina pöytäkone ja tietyt asiat hoituu sillä nopeasti, hermoja menettämättä...ja kun myös useasti halutaan olla koneilla samaan aikaan. Ihme kyllä, mun läppärini on ollut nytten yllättävänkin nopea. Harmi, kun sen vanhan koneen mukana meni paljon kuvia. Osa oli roskiskamaa, mutta joitakin olisi voinut vielä käyttää.


Tänään oli isännän isän hautajaiset, joten senkin takia tämä viikko on mennyt vähän niin ja näin, mutta onneksi se on nyt ohi. Ihan kivasti ne meni, jos nyt näin voi sanoa. Mulle vaan iski siellä ihan jäätävä päänsärky! Porukkaa oli joku kolmisenkymmentä. Äiskä ja isäkin tuli Parkanosta. Muistotilaisuus pidettiin isännän veljellä. Oli mukavakin nähdä sukulaisia, kun muuten ei olla juurikaan tekemisissä. Varmaan Mindi neitikin taas vaistosi koko touhun...se on ollut taas niin kiukkuinen.


Äiskä toi mulle säkillisen vaatteita. Vilaisin ne vaan nyt nopeasti läpi ja heitin tuonne sängyn päälle. Ainahan vaatteet kelpaa. Rupesi muuten hirvittämään, kun piti laittaa yhdet tietyt housut sinne hautajaisiin. Ne oli niin piukeet, että pelkäsin niiden ratkeavan! Oli pakko tehdä "etikettivirhe" ja pukeutua farkkuihin. Se on kyllä aloitettava laihdutuskuuri eikä tehdä mitään Oreo-kakkuja sun muita. Karkin ja suklaan sijaan ostaa niitä hedelmiä, marjoja ym. ja tekee smoothieita. Vaatekaappia myllätessäni tuli muutenkin taas näitä ahaa-elämyksiä..."ai, mulla on tämmöinenkin". Pitää siis sekin järjestää. On taas mennyt siihen, että käyttää vain niitä vaatteita, mitkä on siinä etummaisena. Hauska sattuma sekin, että isäntä oli puhunut uuden toppaliivin ostosta. No, semmoinenkin löytyi sieltä äiskän säkistä.


Toivottavasti ei tullut liian sekavaa sepustusta. Yritin nyt vain äkkiä tehdä tämän samalla kun yritän selättää päänsärkyä. On se pikkuisen helpottanut.

Mukavaa lauantaita kaikille!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Arkikuva 11/52 Ensikertalainen

Heippa! Laitetaanpas arkikuvaa pitkästä aikaa...tuppaa nekin unohtumaan. Siis mulla on niin huono muisti nykyään, että oikein hävettää! Tai sitten on niin monta rautaa tulessa samaan aikaan, että keskittyminen herpaantuu.

Arvatkaas mitä mä tein eilen tyyliin ensimmäistä kertaa elämässäni? Ette arvaa kummiskaan...en itsekään olisi arvannut. LEIVOIN KAKUN! Siis MINÄ! En tiedä mikä muhun oikein meni, kun muutenkin piti tämmöisten syömistä vähentää. Ja siis ylipäätään se, että MINÄ touhuan jotain keittiössä...nyt on maailman kirjat sekaisin. Joku tarkkasilmäinen voisi kysyä, että mitäs minä sitten teen töissä leipomossa. Tähän on niinkin simppeli vastaus, että meillä ei tehdä siellä kakkuja yms. ja muutenkin kaikki on koneellistettua. Kyllä mä olen varmaan joskus yläasteen köksän tunnilla leiponut (en vaan muista mitä) ja ammattikoulussa olen satavarmasti leiponut ainakin pullia, mutta noin niinku muuten en...

Etsin mahdollisimman simppeliä kakkuohjetta näin ensikertalaiselle ja ensimmäisenä tuli mieleen Oreo-kakku. Netissä oli tietty miljoona ohjetta siihenkin, mutta tämmöisen löysin makeaa.fi-sivustolta. 15 minuutin cookies `n cream kakku. Heh, mulla kyllä varmaan meni joku puoli tuntia ja keittiökin oli sen näköinen.

Irtopohjavuokaa meillä ei tähän hätään löytynyt, mutta olipa jossakin ohjeessa Oreo-kakku tehty pyöreään peltirasiaankin. Otin siis lasisen pyöreän uunivuuan ja vuorasin sen leivinpaperilla. Sinne mättäsin pohjan, täytteen ja koristelut päälle. No joo, niistä kermavaahto ruusukkeista tuli vähän epämääräisiä ja keksit halkeili liitoksistaan. Koko "komeus" meni yöksi jääkaappiin ja tänään tuli otettua ensipuraisu.

Ulkonäkö ei tosiaan hivele silmää (muutenkaan osaa ruokakuvia ottaa...), mutta maku oli kyllä taivaallinen. On vaan sellainen kakku, että ei paljon pysty kerralla syömään...on sen verran makeata.


Mukavaa perjantaita kaikille!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Sunnuntaita, arvontavoitto ja kirppislöydöt!

Heippa! Onpas varsin mahtava ilma ulkona...kertakaikkiaan.
Käytiin tänään nyt sitten pitkästä aikaa plikkojen kanssa "mummulassa".
Kyllä ne vähän ihmeissään olivat, kun "pappaa" ei enää ollutkaan.
Eiköhän se siitä.

Käytiin kaupassa ja mä kävin samalla reissulla kirppiksellä (myöhemmin siitä lisää...).
Kotona odottikin sitten vähän siivoamista, tiskausta ja pyykinpesua.
Roosasta lähtee IHAN ÄLYTTÖMÄSTI karvaa!
Harjattiinkin sitä tuolla ulkosalla.

Niin...minä kun olen tämmöinen hötöpää nykyään(kin). 
Voitin siis Majan molla-blogin arvonnasta yllätyspaketin! 
Monta hienoa korttia! 
Kortit ovat olleet pitkän tovin tuossa keittiön pöydällä, että kuvaisin ne.
Tuo *Äidille*-kortti lähtee ehdottomasti äiskälle!


Nyt niihin kirppislöytöihin.
Kävin pikaisesti kauppareissumme varrella olevalla kirppiksellä.
Ei voinut kauaa olla, kun pakasteet ym. odottivat autossa.

Tämmöiset löysin tälläkertaa:

ESPRIT-mukit 2.50e/kpl


Pinkki Mariskooli (tuskin aito) 2.50e
Huom. muissa pöydissä vastaavat maksoi 12.50e!


Marimekko kassi 2.50e


Näitähän ei koskaan voi olla liikaa.
Meillä on kaikenlaisia mukeja kaappi väärällään.
Kai mä sit voin sanoa keräileväni niitä.
Mariskooli on mun ensimmäinen, mutta
kaikenlaista muuta lasitavaraa löytyy senkin edestä.
Laukkuja ja kasseja on myöskin yksi kaapillinen.

Oikein mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

.





perjantai 3. maaliskuuta 2017

Arkikuva 9/52 Aamulehti


Heippa! Jäi tuossa pari viikkoa väliin arkikuva haasteesta.
Ihan ymmärrettävistä syistä, varmaan.
Kummitäti tilasi meille Aamulehden kuudeksi viikoksi.
Itsellä ei tulisi edes mieleen, on sen verran kallis lehti.
Mutta tokihan vastaanotetaan, jos ilmaiseksi saa =).
 Uutisethan lukee nykypäivänä nopsasti netistä.
Olen pari kertaa tällä viikolla ottanut lehden mukaan töihin ja
lukenut ennen vuoron alkamista.



maanantai 27. helmikuuta 2017

Hei, mäkin olen täällä

Heippa! Pahoittelut, että tässä blogirintamalla on ollut hiljaiseloa, mutta nytpäs tiedän millaista on kulkea pari viikkoa ihan sumussa. Ja ettei läheisen ihmisen kuolemassa olisi ollut tarpeeksi, niin viime viikko oli TOSI raskas töissä. Tehtiin kahta vuoroa (mä olin aamussa) ja meillä oli vuokratyöfirmasta apulaisia. Mullakin oli joka päivä eri apulainen! Arvatkaa rupesinko olemaan jo loppu viikosta ihan sekaisin ja kun samat asiat saat selittää joka päivä, puhhuh. Taisin unohtaakin puolet...

Eikä siinä vielä kaikki...Mindi neiti on ollut NIIN kiukkuinen, että oksat pois! Kyllä se tajuaa, että "pappa" on mennyt pois ja varmaan siitäkin kiukkuaa, kun ei ole päässyt "mummulaan". Ei siinä muuten mitään, oltaisiin mentykin, mutta kun Roosalla on juoksuaika (pikkuhiljaa varmaan loppumassa) ja se tiputtelee verta. On meillä ne sellaiset koiran housut olemassa, mutta arvatkaas kauanko pysyis päällä? Jaa niin, Roosa neiti tosiaan täytti vuoden viime lauantaina. Tarvis varata rokotusaikaa eläinlääkäristä ja jos ne ehkä siellä saisi leikattua Mindiltä kynsiä. Meiltä ei oikein onnistu ja varsinkin kun Mindi on ollut "mukavalla" tuulella.

Ja eikä tässäkään vielä kaikki...tulipa sitten jännitettyä sitäkin, että jäädytäänkö me, jos tulee kovemmat pakkaset. Maalämpö nimittäin rupesi temppuilemaan, eikä oikein suostunut antamaan lämpöä pattereihin. Onneksi asentaja tuli käymään ja joku osahan siellä oli rikki (pehmytkäynnistin-mikälie...). Tässä nyt odotellaan sitten uutta osaa. Se asentaja sai kummiskin väliaikaisesti säädettyä sen masiinan sillain, että patterit on lämpiminä.

Että tämmössii täälä...jessus sentään...palataan asiaan.

Tässä vielä hellantelttuset...


lauantai 18. helmikuuta 2017

Niin kaunis on hiljaisuus

Heipä hei! Tällä viikolla menikin kaikki mönkään, eikä pelkästään töissä. Ja ettei työasiat olisivat olleet riittävästi, niin isännän isä joutui keskiviikkona sairaalaan ja menehtyi perjantai aamuna pitkällisen sairauden uuvuttamana (diabetes). Keskiviikosta perjantaihin olikin melkoista puhelimen pirinää, hermoilua ja jännitystä. Torstai-iltana tuli sairaalasta ilmoitus, että kannattaa varautua pahimpaan ja niinhän siinä kävi, että perjantaina tuli se viimeinen puhelu. Tässä on porukka ollut nyt enempi ja vähempi sekaisin. Ilmeisesti Mindikin vaistoaa, että "pappa" on pois, se on ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Ja kuinka se suuttuukaan, kun mennään seuraavan kerran "mummulaan" ja "pappa" ei istukaan omalla paikallaan.



perjantai 10. helmikuuta 2017

Deja vu...myyntimies!

Morjens! Meillä ei ollutkaan käynyt pitkään aikaan myyntimiehiä oven takana. Viime keväänähän niitä ravasi tässä alvariinsa kiristäen minun hermoni ihan äärimmäisyyksiin. Johtunee varmaan pitkin pihaa olevista isoista tassujen jäljistä, ettei tänne pahemmin eksy kukaan =). Nyt kumminkin pääsi eräs myyntimies livahtamaan ja esittelemään ikkunoita.

Tämä oli nyt sitten tasan tarkkaan viimeinen myyntimies, joka tulee esittelemään meille yhtään mitään, ELLEI itse olla pyydetty. Taas sama tarina: Sanoimme HETI alkuun, että emme ole ottamassa mitään. Mies halusi väen väkisin tulla tekemään tarjouksen. Noh, ukkeli suoritti mittaamiset, räpläsi tietokonetta ja tulosti lappuset. Tähän asti olikin mennyt ihan ok, mutta kun sain lapun eteeni rupesi kylmää hikeä pukkaamaan. Kyllähän se hinta lähempänä 10000 euroa oli. Sanoin välittömästi, että ei käy. Tässä kohtaa alkoi se ylikaiken inhoamani tuputtaminen. Tiedän kyllä, että myyntimiehen (tai -naisen) ammatissa tarvii olla päällekäyväkin, että jotain saisi myytyä, mutta mulle ei ainakaan myydä tuolla lailla mitään.

Myyntimies alkoi selvästi tuskastua ja hermostua...rupesi sitten vetelemään "ässiä hihastaan". Puhetyyli muutenkin muuttui vähätteleväksi, kun ei sattunut sitä kymppitonnia olemaan jemmassa verkkareitten taskussa juuri tätä tilaisuutta varten...

Myyntimies käytti kampanja-kortin...hinnasta vähän pois ja kyllä nyt siis TÄLLÄ hintaa kannattaa ostaa! (joo-o...siltikin kallista...)
Myyntimies käytti osamaksu mahdollisuus-kortin..."vain" X euroa kuukaudessa! (osamaksut on vihoviimeisiä...sitten jos on ihan pakko, niin...)
Myyntimies käytti ensimmäinen puoli vuotta maksutta-kortin...(onhan ne maksut siltikin edessä...)
Myyntimies käytti ikkunanpesu ei ole koskaan ollut näin helppoa-kortin...(olen mä nyt tähänkin asti saanut ikkunat pestyä, vaikka vanhat ovatkin...)
Myyntimies käytti naapurit-kortin..."No, ottaahan teijän naapurikin meiltä ikkunat"...(mitä se meille kuuluu?)
Myyntimies käytti kotitalousvähennys-kortin...puhui siitäkin siihen sävyyn ihan niinkuin ei olisi koskaan kuultukaan moisesta! (eipä...)

En olettanutkaan, että ikkunat ovat halpoja saatika ilmaisia, mutta kyllä se vaan niin on, että tämän(kin) hintaisia hankintoja pitää miettiä eikä siltä istumalta päättää...Samoin, jos nyt oikeasti haluaa esim. ikkunat vaihtaa, niin sitten kilpailuttaa firmoja. Joskus on jossain asiassa tullut otettua se ensimmäinen vaihtoehto ja pieleen on mennyt. En sano sitäkään etteikö ikkunoiden vaihto olisi kannattavaa, mutta kun ei joka paikkaan pysty repeämään (ja vastahan esim. uusimme lämmitysjärjestelmän...ei sekään halpa ollut).

Tämmöistä tällä kertaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!




keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Arkikuva 6/52 Sottapytyt!

Ei me mitään oo tehty!

Puhhuh...allekirjoittaneesta tuntuu joltain ihan muulta. Ei melkein kerkeä muutakuin siivoamaan ja luuttuamaan! Ja kun saat siivottua niin viiden minuutin päästä on samannäköistä kuin ennen siivousta. Onneksi ei käy vieraita, johan sitä saisi paheksuvia katseita kodin siisteystasosta. Kuten kuvasta näkyykin, niin roskaa löytyy (tämä on vielä pientä). Plikat kun mutustelee luvallisia ja luvattomia kepukoita. Tämän lisäksi löytyy pölyä, karvoja ja "tassuttelun jälkiä"! Kevät aurinko on kiva, mutta paljastaa samalla kaiken kaameuden, jos vähänkään verhoja erehtyy avamaan.

Kaikesta huolimatta mukavaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Arkikuva 5/52 puuttuva palanen


Joopa joo, että semmoista tälläkertaa. Alkoiko nyt taas hurlumhei-viikot, kun arki koitti loman jälkeen. Meni jo viime yö plörinäksi. Katseltiin myöhään elokuvaa...tai no, katseltiin ja katseltiin...mä ainakin nukahdin, mutta sitten kun piti mennä oikeasti nukkumaan...Mindi neiti päättikin alkaa touhuta kaikenlaista. Roosa meni kyllä kiltisti sängyn alle, mutta Mindillä oli vauhti päällä. Ensin se halusi pallon portin toiselta puolelta ja jäysti sitä niin kovalla äänellä, että...sitten se keksi pöydällä olevat rintsikat ja haki ne. Onneksi ei tarvinnut jahdata ympäri kämppää, niinkuin normaalisti. Kun rintsikoista oli päästy, niin alkoi yövalon johto kiinnostaa.

Aamulla oli taas semmoista melttaamista, että oksat pois! Töistä tultuani kurkistelin varovaisesti eteiseen, että mitähän neitokaiset oli tällä kertaa keksineet. Ensimmäinen havainto oli, että eteisen perukoilla, lattialla oli jotain sinne kuulumatonta. Lähempi tarkastelu tuotti ensimmäisenä ajatuksena pääkoppaan, että ei helkkarissa...ovatko ne penteleet ruvenneet repimään laminaattia lattiasta! Ei sentään, mutta yksi osa eteisen palapeilistä oli tippunut lattialle ja mennyt päreiksi! Pari isompaa palasta oli väärinpäin siinä lattialla ja muistutti laminaattia. Hetken aikaa sydän jyskytti...onneksi ei ollut sattunut mitään, mutta varmasti olivat pelästyneet! Mindi ja Roosa on varmaan tapansa mukaan riehuneet niin, että seinät rytisee tai sitten jompikumpi on hypännyt tuohon. Lähetin isännälle heti kännykällä kuvan ja laitoin, että eiköhän oteta loputkin palaset pois. No, ei ainakaan käy tylsäksi tämä elämä.

Tuli sitten samalla siivottua koko muukin kämppä. Oli kyllä taas kaikenmaailman keppiä ja risua...niin ja sitä koirankarvaa. Petivaatteiden vaihto jäi vielä kesken ja vessakin pitäisi vielä siivota...allekirjoittanut lähtee takas töihin.

Mukavaa maanantaita kaikille!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Toivepostaus: Nintendopelini

Heippa! Minttu toivoi, että tekisin postauksen Nintendopeleistäni. Tässä se sitten tulee. Mulla ei kovin montaa peliä ole tuolle 8-bittiselle ja ettei tämä postaus jäisi vain muutamaan lauseeseen, kerrotaan hieman tarinaa aikojen alusta. Huomautuksena tähän väliin vielä, että isäntä tilasi mulle sen uuden Nintendon...saa nähdä koska se tulee. On sitten pelejäkin enemmän =).

Nintendo innostukseni alkoi aikoinaan siitä, kun pikkuserkulleni Harrille vuokrattiin Ärrältä välillä Nintendoa ja siihen pelejä. Sitten Harri sai oman koneen ja mähän tulin heti kateelliseksi. Pitkän mankumisen jälkeen joululahjapaketista paljastui minullekin mieluinen yllätys...Nintendohan se siellä oli! Samoin kavereille niitä ilmestyi tasaiseen tahtiin. Silloin Nintendopaketista oli kaksi versiota. Toisessa (mikä minullakin on) oli peleinä Super Mario Bros 1 ja Duck Hunt. Tähän kuului ohjainten lisäksi valopistooli. Toisessa paketissa taasen oli peleinä Super Mario Bros 1, Tetris ja jalkapallopeli. Myös kylkiäislahjoja tuli mukana. Mä sain silloin sellaisen säilytyslaatikon, mihin sai laitettua ohjaimet, pistoolin ja pelit. Kaverille tuli pari lisäohjainta ja semmoinen välikappale, mihin sai kytkettyä neljä ohjainta ja toinen kaveri taasen sai Super Mario repun (hei, vähänks mä olin taas kateellinen!).

Mun pelit jäi muutamaan kappaleeseen...johtui varmaan kalliista hinnoista (olihan ne kalliita!), mutta sit niitä lainattiin Ärrältä tai kavereilta. Olen omien pelien lisäksi pelannut mm. Punch outia, Ice climbersiä, Simpsoneita, Robocopia, Bubble Bobblea, Snake rattle and rollia, Tetristä...(äh, ei kaikkia muistakaan). Ja Nintendoahan pelattiin muutenkin melkein yötä päivää, hyvä kun kouluun kerettiin.

Aikoinaan oli myös Mario klubi. Sieltä sai sellaisen kortin, jolla sai vähän alennusta, jos osti jonkin pelin. Enpä muista oliko tuosta muuta hyötyä.

Ilta-Sanomat julkaisi pelivinkkejä. Taisi myös olla Seura-lehdessäkin. Mulla oli oikein vihko, johon oli laitettu muistiin koodeja, oikaisureittejä ym.

Mennäänpä niihin peleihin...

Super Mario Bros 1 ja Duck Hunt. Duck Huntissa ammutaan sillä pistoolilla sorsia. Jos ammut ohi...koira tulee naureskelemaan sinulle!


Super Marioissahan pelien idea on pelastaa prinsessa Toadstool. Tässä Super Mario Bros 2:sessa prinsessa on myöskin pelihahmona, kuten Toad (sienipää). 


Muistan kuinka Super Mario Bros 3:sta odotettiin kuin kuuta nousevaa ja mäkin sen sitten sain. Pidän vieläkin pelin grafiikkaa hyvänä, vaikka aika onkin ajanut sen ohi jos vertaa pleikkaripeleihin ym. Tässä pääsee pelaamaan myös Mario Bros:ia.


Lolo on sokkelo- ja pulmanratkomispeli. Tässäkin pelissä pelastetaan prinsessaa (Lala). Tämä on kyllä sellainen peli, missä multa menee hermo aika altayksikön, jos en keksi ratkaisua.


Lisätäänpä nämäkin vielä tähän. Kaivoin vanhat elektroniikkapelit naftaliinista. Nintendohan niissäkin lukee =). Vasemmalla Parachute, jossa pelastetaan soutuveneellä helikopterista tulevia laskuvarjohyppääjiä etteivät joudu haiden hampaisiin. Aikas pohjaton soutuvene, kun mahtuu satoja hyppääjiä =D. Keskellä Zelda, jossa pelastetaan prinsessaa. Zelda joutuu taistelemaan luurankoja, kummituksia ja lohikäärmeitä vastaan. Sitten on ilmeisesti pääpahis Ganon(?). Oikealla Snoopy tennis, jossa Ressu pelaa Jaska Jokusta ja välillä ilmestyvää Tellua vastaan. Kaustinenkin käy välillä...silloin kun Ressu ei osu palloon.


Mukavaa perjantaita kaikille!

torstai 26. tammikuuta 2017

Arkikuva 4/52 Kirppislöydöt

Heipä hei! Täällä ollaan! Loma on mennyt äkkiä ja on tullut tehtyä kaikkea muuta paitsi istuttua tietokoneella. Ensinnäkin on ollut ihan mukavat kelit pihalla. Nyt alkaa pikkuhiljaa muuttua vetiseksi ja liukkaaksi. Onneksi on ne piikit kengänpohjiin, vaikka täysi työ onkin Mindin ja Roosan pitelemisessä muutenkin, varsinkin silloin kun ne innostuu. Tuossa eräänä kertana kun olin yksin niiden kanssa pihalla, sattui naapurin mies olemaan myös omalla pihallaan ja oli tulossa postilaatikolle. Mindi ja Roosahan lähtivät vetämään täyttä päätä sinnepäin ja mun oli käytettävä kaikki voimavarani.

Naapurin mies (huutelee): Ne taitaa vetää melkoisesti.
Minä (huudan takaisin Roosan äänen yli): Joo-o. (mielessäni: Eii...ihanks tosi!)
Naapurin mies: Ne kasvaa tuosta vielä...sitten onkin pitelemistä.
Minä: Joo, niinpä kasvavat. (mielessäni: On tiedossa, joo...ainakin Mindi kasvaa vielä)...puhhuh...

No, mutta asiaan...leffoja on tullut katseltua yms. Vaikka lomalla onkin kivaa, niin silti pienesti kaipaa niitä töissä käynnin tuomia rutiineja. Mä en ole siivonnutkaan tällä viikolla kuin ihan pari pikasiivousta. Voipi olla, että sitten kun taas töihin palataan, mä valitan kuinka aika ei riitä!

Käytiin tänään uudella kirppiksellä. Tai siis kirpputori on ollut olemassa viime syksystä asti, mutta meille se oli uusi. Eipä siellä kauaa viitsinyt olla, kun siellä oli pirun kylmä(!) ja ei nyt niin ihmeellistä myytävääkään. Löysin mä nyt jotain kuitenkin. Kassalle tultaessa myyjä puhui omaa puheluaan ja hyvä, kun malttoi lopettaa mentyämme siihen(?!).

Tämmöiset löysin:


Etualalla Riihimäen lasikipot, toinen oli 2,5 euroa ja toinen 2 euroa. Katoin ensin siellä kirppiksellä, että nuo ovat samankokoiset, vaan eipä olleetkaan...kuvakin sen paljastaa, mutta äkkiseltään katottuna ne oli. Eipä tuo nyt haitanne.

Takana Humppilan lasikipot. Isompi 7 euroa ja pienempi 3 euroa. Ja sokerina pohjalla Hello Kitty-kassi, 5 euroa! Mindi repi sen mun edellisen Hello Kitty-kassini, joten tässä nyt sitten on uusi. Tuli vielä joku alennus näistä ostoksista, kun nehän teki yhteensä 19,50 euroa, mutta kassalla hinta oli 16 euroa. Ei paha.

Vähän vielä asian vierestä. Mua ärsyttää...tämän bloggerin uudistumisen jälkeen, mä olen onnistunut hävittämään kommentteja. Onneksi tähän mennessä vain pari, mutta silti...viimeksi taisi Mintun kommentti lähteä johonkin bittiavaruuteen...en löytänyt mistään. Muutenkin tuo blogien kommentointi on välistä yhtä hermojen menetystä, kun haluaisit kommentoida sujuvasti, niin eiköhän sinne tule niitä "todista, ettet ole robotti...ja valitse näistä kuvista...". Ne kuvatkin on niin pientä pränttiä, murh!!!


Mukavaa torstaita kaikille!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ikisuosikki: Metsolat


Kaikkihan Metsolat tietää? Aivan ihana sarja, sanoisiko maanläheinen. Normaalia suomalaista arkea, johon on helppo samaistua. Sarja kertoo pienviljelijä perheen elämästä iloineen ja suruineen. Tapahtumat sijoittuvat 80-90-luvuille ja välillä tuleekin naureskeltua sen ajan muodille yms. Metsoloita voisi katsella myös pelkästään maisemien takia, hienoja kuvauspaikkoja ovat löytäneet.

Näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nenä päähän. Anna-Leena Härkönen Liisa Metsolan roolissa ärsyttää välillä. Jari Salmi Osmo Lampisena taasen ihme nöösipoika (vrt. Pulkkinen-sarja). Suosikit ovat ehdottomasti vanha pari Annikki (Helinä Viitanen) ja Antti Metsola (Ahti Haljala), jotka olivat oikeassakin elämässä pariskunta. Huomaa sen sarjassakin, vuoropuhelut sun muut käyvät niin luonnollisesti. Toinen suosikkipari on Jaana (Jaana Raski) ja Jaakko Järvenheimo (Esko Raipia). Turhamainen Jaana sählää ja säätää, Jaakko yrittää pysyä perässä ja pitää vaimonsa jalat maassa.

Sarjan yksi kuvauspaikka on Sappeen laskettelukeskus. Luulin pitkään, että ne on oikeasti Urjan rinteitä, niinkuin Metsoloissa puhuttiin. Kävimme ala-asteella luokkaretkellä Sappeessa laskettelemassa ja joka puolella oli *Urjan rinteet*-kylttejä. Nehän olivat Metsoloiden kuvausrekvisiittaa!

Vanhemmalla iällä kun tein Tampereen keskustassa rappusiivouksia, eräässä rapussa tuli vastaan tutunnäköinen mummeli. Kesti hetken aikaa tajuta kuka se oli. Metsolan Annikkihan se siinä oli ja ihan ilmielävänä. Lähempi tarkastelu osoitti, että toden totta...Helinä Viitanen ja Ahti Haljala asuivat siinä rapussa.

Allekirjoittaneella alkoi nyt talviloma! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Arkikuva 3/52 Nuorisorikolliset!


Sängyn päädyn "nuppi". Tarviiko sanoa enempää? Meillä on plikat nuorisorikollis-vaiheessa. Tai niin mä ainakin sitä kutsun. Eteisessäkin on jalkalistat kiinnostaneet neitejä. Tänään sentään olivat olleet kiltisti työpäivän ajan. Mä kyllä laitoin kaikkia mahdollisia tököttejä eteiseen, etteivät ihan kaikkia listoja repisi. Ei nyt kumminkaan ihan vielä ajateltu remonttia tehdä. Kaikesta pitää tietysti löytää se positiivinenkin puoli...eivät sentään ole sohvakalustoa pistelleet suihinsa niinkuin Merri ja Milla aikoinaan. Toinen hyvä puoli on se, että meillä on eteisessä puupaneelit. Ei haittaa, vaikka niitä vähän rapsutellaan. Tapetit tai maalit olisivat olleet pilalla varmaan aikoja sitten.

Siksi toisekseen rauhallinen liikuskelu ei sovi näiden kahden kanssa samaan lauseeseen. Ihan kuin asuisi Jurassic Parkissa. Milloin vyörytään syliin, kun olet tietokoneella ja milloin mitäkin. Tai sitten Mindi menee tekemään koiruuksia ja kun olet menossa torumaan, niin eiköhän Roosa tule estelemään. Saat tehdä raivaustöitä, että pääset kohteeseen. Selkeä työnjako, Mindi tekee ja Roosa varmistaa selustan. Voisivat olla edes hetken paikoillaan, mutta kun ei. Heti kun selkänsä kääntää, niin johan ollaan "työn" touhussa...

Mukavaa tiistaita kaikille!

torstai 12. tammikuuta 2017

Arkikuva 2/52

Olen bongannut useammastakin blogista arkikuvahaasteen eli yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan omasta tavallisesta arjesta. No, arkisia juttujahan mulla muutenkin täällä on, mutta otetaanpa haaste kuitenkin vastaan. "Myöhästyn" yhdellä viikolla, kun vasta nyt huomasin tällaisenkin haasteen olevan olemassa, mutta asiaan...


Siinä on keittiönpöydän tämän hetkinen tilanne. Tällä viikolla on menty asenteella *jotain sinnepäin* tai *tehdään, mitä keretään*. Oli eilen sen verran hektistä, että otin vain äkkiä puhtaat pyykit telineeltä, lätkäisin koriin ja jätin sen sitten tuohon. Kaippa ne siitä tänään kulkeutuvat omille paikoilleen. Työmatkareppukin on vielä tyhjäämättä eväsrasioista ym. Taustalla näkyy mun kauppakassini. Pidin sitä ennen tuolilla, mutta kun Mindi kävi aina sen nappaamassa siitä mukaansa. Tuonne se ei ainakaan vielä ylety =).

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kiiviä ja mangoa

Taas pukkaa smoothiee...

4 kiiviä
1 tuore mango
5 dl ananas-mandariinimehua
2 dl lemon-lime limsaa


torstai 5. tammikuuta 2017

Pikaiset kuulumiset (Mindi ja Roosa)

Morjesta! Se on Mindi ja Roosa tässä. Äiskä pahoittelee pientä hiljaiseloa ja ettei se ole kerinnyt ja jaksanut käydä täällä blogien puolella. Se on ollut nyt flunssassa viikon. Juu, uusi vuosikin meni sillä sohvan pohjalla. Ei kuulemma haitannut, kun äiskä ei noista ilotulituksista tykkää. Me vähän ihmeteltiin, että mikä sielä ulkona paukkuu, mutta kyllä me käytiin ihan reippaasti ulkona pissalle.

Äiskä on kyllä vähän hömelö...meni vaan töihin koko viikon, vaikka on kipee. Se sano kyllä, että seuraavan kerran se hakee sairaslomaa, vaikka tulis kuinka nuhteita! Kotona se teki vaan pakolliset jutut ja lepäili sitten muuten. Me kyllä vähän häirittiin sen tekemisiä...avattiin välillä pesuhuoneen ovea ja käytiin hakemassa pyykkiä narulta yms. Jotain se mutisi, että "aina kun selkänsä kääntää, niin..."

Tännekin saatiin tällä viikolla talven ihmemaa ja kovat pakkaset. Eipä meidän menoa pakkanenkaan paljoa haittaa. Välillä ollaan nosteltu tassuja niinku niitä palelis, mutta sitten ollaan laitettu ranttaliksi keskellä katua! Äiskä aina sanookin, että "jos tappelemaan pystytään, niin pystytään lenkkeilemäänkin". Äiskää harmittaa, kun olis ollu niin hienoja kuvausilmoja, mutta kun ei niin ei.

Mä (Mindi) oon tällä viikolla tykänny vähän pureskella äiskän ja isän sängyn päätyä, kun siinä on sellainen pallon muotoinen kohta (tai ainakin oli ;). On kiva kokeilla, että koska ne herää siihen rouskutteluun, alkaa töniä ja sanoo hyvin painokkaasti MINdi NEIti! Söin mä vähän jalkalistaakin eteisestä. Äiskä laittoi taas niihin (ja oven pieliin) jotain pahanmakuista ainetta ja toi meille puukapuloita pihalta "ettei tarvi seiniä syödä".

Onneks äiskällä ja isällä on taas semmonen miniloma, kun huominenkin on niillä vapaata. Saadaan olla porukalla kotona.


Mukavaa viikonloppua täältäkin ja palataan asiaan, kun tästä tervehdytään.
T. Satu