keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 3

Moikka! Pyysin isäntää viemään mua kuvailemaan johonkin (helatorstaina) ja sittenhän mentiin. Rannalle...taas.


Kävipä tuuri...mä olin, että "mitä mitä tuola on?!!!". Isäntä sanoi, että kaksi joutsenta näkyy olevan! Auto salamannopeasti parkkiin ja tähyilemään.


Olihan siellä muitakin...uikkuja...


Uiskentelivat sulassa sovussa joutsenten kanssa.


Kaksipäinen joutsen =D.


Tämä(kin) on mun mielestä aikas hauska.


Ja sorsia...



Olihan siellä muutakin nähtävää...lampaita!



Söppänä.


Eikö katsokin luttanasti? Joo...se pissasi heti perään...


Ja heppoja...uskaltaisikohan tuommoisen selkään vielä mennä?


KUMMITUSHEVONEN!


Tänne tullaan kyllä uudemmankin kerran, sitten kun paikka on oikeasti auki. Kyseessä siis Reipin tila Pirkkalassa ja pitäisi olla hieman enemmänkin nähtävää kuin edellämainitut. On vaan niukasti auki la-su 12-16.

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!







maanantai 29. toukokuuta 2017

Uusi menopeli

Hellurei! Nyt ei malta olla hiljaa! Mä ostin uuden pyörän! Kerroinkin, että vanha sanoi sopimuksen irti. Tai no, olisihan siitä selvinnyt kumien vaihdolla, mutta muutenkin oli ollut ajatuksissa jossain vaiheessa päivittää pyörä tälle vuosituhannelle.

Lähdin viime perjantaina pyöräilemään ja kuvailemaan. Pääsin n. 5 kilsan päähän kotoa ja...mitä ihmettä! Kumit oli ihan tyhjät! Kyllä ne kotipihassa oli täynnä. Ei auttanut muu kuin lähteä taluttamaan pyörää kotiinpäin. Ei ollut pitkä matka, mutta tuntui ikuisuudelta, kun oli ajatellut, että "äkkiäkös mä tästä pyörällä".

Tovin siinä kuljeskelin ja kuvailin samalla. Yhden pellon kohdalla tuli joku ukko pyörineen vastaan ja alkoi yhtäkkiä jutella kevätkylvöistä (heh). Kerroin epäonnisesta pyöräreissustani ja ukolla oli onneksi pumppu mukana. Pumppasi sitten ilmaa mun pyörääni ja mä pääsin jatkamaan matkaa. Kiitoksia vaan. Hetken päästä ihmettelin, että mitä tämä pyörä on taas niin kummallinen ajaa. No, kumihan oli tyhjä! Liekö reikä vai muuten vaan haperoa.

Eilen katselin Citymarketin nettisivuja pyörien kohdalta ennen kauppaan lähtöä ja siinä se oli! Ja vieläpä tarjouksessa! Ihan mun näköiseni pyörä! Eipä muuta kuin hakemaan! Mahtuipa vielä meidän Nissanin perään, kun kaatoi takapenkit. Kätevää!

Tässä se on:




Eikös olekin söppänä? Mä aloin haaveilla joposta joitakin vuosia sitten, kun työkaveri hankki sellaisen. No, tämähän ei ole jopo, mutta samantyylinen. Ja on muuten hyvä ajaa, kävin tänään testaamassa. Ostin myös asiaankuuluvasti pyöräilykypärän. Viimeksi mulla on ollut sellainen kolmannella luokalla, kun saatiin koulun puolesta. Ei sekään monesti mun päässäni ollut, kauhea munankuori! Lisäksi pyörään ostettiin lukko ja valo.

Isännällä ei ole ollut polkupyörää vuosikausiin ja se sai eilen myös hepulin. Tilattiin netistä sitten sillekin pyörä! Sellainen fatbike "läskipyörä", missä on ne kauhiankokoset renkaat. Päästään yhdessä pyöräilemään ja kuvailemaan =). Toimitusajasta luki 1-3 arkipäivää ja jotkut olikin saaneet pyörän jo seuraavana päivänä. Mä kyllä syön olemattoman hattuni, jos se jo tänään tulee. Isäntä vannotti moneen kertaan, että olenhan mä varmasti kotona sitten kun se tuodaan. Heh, sitäkin ilmeisesti puri pyöräilykärpänen =).

Mitäs vanhalle pyörälle sitten? Ensin mä ajattelin laittaa sen eläkkeelle, mutta sitten isännän sisko lupaili ostaa sen. Hyväkuntoinen kumminkin noinkin vanhaksi pyöräksi. Tunnearvoa kuitenkin on enemmän kuin rahallista arvoa. Onhan se mun ensimmäinen ostettu oma pyörä...yleensä kun sain siskon vanhoja pyöriä.

Tämmössii. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!






sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 2

Heippa! Viime tiistaina hyppäsin pyörän selkään ja lähdin etsimään kuvattavaa. Matkani suuntautui "kylämme" keskustan liepeille ja mihinkäs muualle kuin järven rannalle. Oli TOOOSi mahtava ilmakin!


Mä en ole tajunnutkaan aiemmin, että järven ympärillä on tällaista hienoa puistoaluetta. Kerran olen kävellyt (vuosia sitten) tuon järven reunustaa, mutta talvella.


Pakkohan meikäläisen kauan palvellut polkupyöräkin oli ikuistaa. 26 vuotta yhteiseloa, tosin perjantaina sanoi sopimuksen irti. Myöhemmin siitä lisää.


Tämä on kyllä niin kaunis ja kesäinen kuva vai mitä mieltä te olette?


Ihmettelin, että mitäs nää ny o...Google tiesi kertoa, että tämä isompi veistos on nimeltään Bird Jar ja tuo pieni Little Red house. Kaikenlaisia veistoksia on sijoiteltu ympäriinsä.


Veistoksen takana meinasinkin melkein sitten astua sorsan päälle! Siinäpä tuo paistatteli päivää.



Jopa poseerasi, heh.


Kunnes lähti uimaan ja katosi.


Jes, silkkiuikku!


Kotimatkalla nappasin linssiin perhosen.


Ja pullea kissakin oli liikekannalla.


Kukkia, tietysti.



Mukavaa sunnuntaita kaikille!






perjantai 26. toukokuuta 2017

Oloneuvoksen kuvailut osa 1

Heippa! Oloneuvoksen rooli on välillä vähän hankalaa, mutta tiiättekö mikä on parasta? Pääsee valokuvailemaan mihin aikaan päivästä tahansa! Mä olenkin nyt ahkerasti ulkoiluttanut kameraa joka päivä. Olisiko kuvasaldo näiltä viideltä päivältä joku 400-500 kuvaa!

Maanantaina aamulla kuulostelin koiralenkillä ollessamme, että pellon suunnalla huutelee joutsen. Isännän lähdettyä töihin, mä kirmasin välittömästi pellon laitaan. No, ei ollut joutsenia vaan kaksi kurkea. Kyllä mä nyt jokusen kuvan sain, mutta olivat niin kaukana. Kävelin jonkun matkaa peltoakin pitkin. Olisipa hienoa asua pellon reunalla (tai mieluummin tietysti järven rannalla), kun voisi ihan kotiovelta ihailla kaikenlaisia lintuja ym. Nuo puhelinlangat muuten häiritsee vähän tuossa kuvassa.


Tuosta pellon reunaa kävelin. Kurjet olivat siis tuolla mäen nyppylällä..


Erään ladon kulmalla oli kiva puska narsisseja. Pakkohan siitäkin oli ottaa kuva.


Tiistaina suuntasin venesatamaan ja uimarannalle. Olin kertakaikkisen alipukeutunut. Siellä oli ihan jäätävän kylmä! Mitäs siellä sitten...no veneitä tietysti.





Tornihotelli näkyy komiasti.


Lokkeja löytyi ja silkkiuikkuja. Uikut vaan uiskenteli kaukana.



Eipä ollut ruuhkaa uimarannalla...vielä.



Taustalla Tampere ja yksinäinen kalastaja.


Kotimatkalla piti yrittää kuvata lintuja. Naakka suostui jotenkuten yhteistyöhön.


Samoin räkättirastas.


  Talitintti ei sitten niinkään.


Kukat eivät sentään karkaa tai venkoile =).


Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

















perjantai 19. toukokuuta 2017

Those were the best days of my life

Heippa kaikille! Siis tämä vuosi ei todellakaan ole mennyt putkeen. Mitähän vielä? Taas tuntuu ihan kuin kakkosnelosella oltaisiin pätkäisty päähän ja lujaa! Se on ohi nyt. Mun työpaikkani meni konkurssiin. Vaikka tätä olikin lukenut rivien välistä ties kuinka pitkään, niin siltikin se tuli niinkuin salama kirkkaalta taivaalta. Keskiviikkona asiasta ilmoitettiin ja eilen oli viimeinen työpäivä. Siellä oli lakimies kertomassa konkurssimenettelystä, irtisanomisista ym. Kaksi viikkoa olemme vielä työvelvollisia, mutta kun tuolla ei ole mitään tekemistä, niin tässä nyt sitten lomaillaan. Vaan eipä tämä oikealta lomalta tunnu.


Onhan tässä haikea ja outo olo. Tuli sentään 12 vuotta oltua töissä ja porukkakin oli ihan mahtavaa. Toki suutuspäissään välillä manasi vaihtavansa työpaikkaa, mutta onneksi tuli nyt katsottua tämä loppuun saakka. Eilen työpäivän päätteeksi hyvästeltiin toisemme ja lähdettiin samalla oven avauksella. Toki joidenkin kanssa tulee oltua yhteyksissä jälkeenpäinkin. Puhhuh, kyllä sitä kaikkea noihin vuosiin mahtuikin. Välillä tapeltiin, naurettiin, huudettiin, itkettiin (ei nyt sentään)...ja taas naurettiin. Vitsit oli herkässä ja jos oli vähänkään oli toiselle kuittaamisen aihetta, niin sehän kuitattiin! Huumorimielessä tietty! Porukka kyllä ymmärsi sarkasmia.


Vaikka tutustunkin suht helposti uusiin ihmisiin, niin vuonna 2005, kun tuonne menin töihin, olin kummiskin hieman varauksellinen, ehkä arkakin ja mietin sanomisiani. Vähitellen huomasin, että mitäs tässä...antaa mennä vaan, mitä sylki suuhun tuo. Eka työpaikka muuten, missä sai olla oikein kunnolla oma itsensä. Kukaan ei kummeksunut, vaikka olisi saanut keskenkaiken itkupotkuraivarin tai valtaisan hepulin! Ja vaikka välillä tuntuikin, että pomo kyttää jokaista liikettä, niin totuus on kumminkin se, että todella vapaasti saimme olla ja tehdä töitä. Ei kaikissa paikoissa näin ole.


Onhan tässä tietty hyviäkin puolia. Pakkohan tässä on positiivisestikin ajatella, eikä jäädä surkuttelemaan. Mä voin nyt esimerkiksi heittää kaikki työmatkarääsyt roskikseen ja voi muutenkin ajatella tuota ulkoista habitusta, heh. Löytynee uusi kiva työpaikka...kaikki on mahdollista. Ihan täysin en pääse vanhasta työpaikasta eroon, koska se näkyy meidän ikkunasta =D. Mun työmatkanihan oli jokusen 300-400 metriä. Ihan suoraan, jos olisi oikaissut, niin 100 metriä. Se oli kiva, että työmatkoihin ei mennyt juuri mitään aikaa, mutta kolikon kääntöpuolihan oli tuossa, että tuli  niin laiskaksi =D.


Kaikesta huolimatta mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!