maanantai 24. heinäkuuta 2017

Koiralaukut

Heippa! Lupasin näyttää mitä ostin Tampereelta. Vähän jäi minimaaliseksi minun ostokseni, mutta pakkohan sieltä nyt edes jotain oli tuoda. Mua niin ärsytti ne kirpparihinnat, joten kävin Tampereen Matka-ja nahkatavara-liikkeessä (Tuomiokirkonkatu 32) ostamassa pari laukkua tai toinen oli oikeastaan pussi.

Kun ei ollut rottweiler-laukkua, niin piti ostaa toinen söppänä =).


Ja toinen oli...(huomatkaa Mindi-neiti vasemmassa alakulmassa).


josta paljastuu tällainen...



Monta hienoa laukkua jäi vielä liikkeeseen. Oikeastaan en olisi tarvinnut näitäkään, mutta minkäs sille voi, että on heikkona laukkuihin!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Maalainen kaupungissa

Heippa! Tampereen reissu on nyt takana ja sain haluamani kameran, mutta aloitetaanpa alusta...

Päätin aamusta, että lähden klo 9.09 lähtevällä bussilla. Nolottaa myöntää, mutta mua hieman jännitti, kun en ollut bussilla kulkenut ainakaan kymmeneen vuoteen, ihan oikeesti! Onneksi sattui niin, että naapurin plikka oli tulossa samalla bussilla Tampereelle. Sain henkistä tukea, heh. Jäin pois linja-autoasemalla ja menin siitä sitten käppäilemään Aleksanterinkadulle. Kiersin sieltä Stocmannin taakse Tuomiokirkonkadulle, koska olin katsonut Mapsista, että valokuvausliike on siellä. Hyörin ja pyörin hetken aikaa löytämättä mitään. Sitten katsoin Mapsia uudestaan, mä olin ihan vikasuunnassa! Pitäisiköhän opetella lukemaan karttoja? Löytyihän se Rajala Pro Shop sieltä toisesta suunnasta. Oli vielä muutama minuutti aukeamiseen ja mä silmäilin läheisen laukkuliikkeen ikkunaa. Iskin silmäni pariin laukkuun, mutta päätin jättää väliin ja mennä sinne Rajalalle.

Palvelu oli todella ystävällistä ja mä sain haluamani kameran vaihdossa, kiitoksia vaan. Pääsin myös vähän testailemaan sitä siellä liikkeessä. Näin olisi pitänyt sen järkkärinkin kanssa toimia, että mennä liikkeeseen ja testata. Otin itselleni Nikon Coolpix p900-kompaktikameran. Se oli hieman kalliimpi kuin tuo järkkäripaketti, joten maksoin kiltisti 70 euron välirahan.

Kun kerran Tampesterissa oltiin, niin ajattelin vähän käydä muuallakin kuin Rajalalla. Suuntasin kulkuni Sokos hotel Ilveksen ohi (on muuten vanha työpaikka vuodelta kuokka ja kivi)...


Laukontorille.




Kävin parilla kirppiksellä, Tarinassa ja Radio kirppiksellä.



Herraisä...tarviiko nykyään olla miljonääri mennäkseen Tampereen kirppiksille? Huhhuh...esim. käytetyistä, ehkä koiran järsimistä lenkkareista melkein 30 euroa???! Olisi ollut tarjolla Marimekon pussukoita ja reppukin, mutta niistäkin olisi saanut pulittaa vaikka mitä! Ei kiitos. Jotain tavaraa olisi ollut ehkä halvalla, mutta semmoista ei kiinnostavaa. Lähdin siis tyhjin käsin pois. Suuntana Koskikeskus....






Vaan eipä sielläkään oikein mitään mielenkiintoista ollut. Katsoin, että bussin lähtemiseen oli vielä jokunen tovi aikaa, joten päätin lähteä käymään siellä laukkuliikkeessä, jonka ikkunaa olin kuolannut =). Kyllä sieltä pari juttua lähti mukaan...näette sitten joskus ;).



Sit bussipysäkille, bussiin ja kotiin. Oli kiva reissu...Tampere oli juuri sellainen mitä muistinkin sen olevan. Se on ihan ehdoton lempparikaupunki. Kiva kuljeksia ja katsella ihmisiä ym. Vois mennä uudestaankin.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Postauksen kuvat otettu tälläkertaa kännykällä.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Voihan valokuvaus!

Heippa! Millä te otatte kuvia? Onko teillä kompakti- vai järjestelmäkamera vaiko kumpaakaan? Ja jos on kokemusta, niin kumpi on teidän mielestänne parempi? Mulle kävi nimittäin vähän hassusti. Piti päivittää kuvauskalustoa ja tilattiin mulle Nikonin järkkäri (D3300). Odotin sitä kuin pieni lapsi joulua ja täytyy sanoa, että nyt oli kyllä vähän pettymys...tai sanotaanko, ettei sopinut mun käyttötarkoituksiini. Mulla oli ennakkokäsitys, että järkkärit on kompaktikameroita parempia. No, ehkä jotkut onkin, mutta tämä ei. Pakettiin kuului myös Nikkorin objektiivi.

Kamera tuli maanantaina. Ei muuta kuin kasaamaan ja akku lataukseen. Ensimmäisenä tökki tuo akun lataaminen. Mun vanhassa Nikonin (Coolpix p530) kompaktikamerassa laitetaan piuha kameraan ja toinen pää pistorasiaan (tai tietokoneeseen). Tässä uudessa joutuu akun irroittamaan ja laittamaan omaan laturiinsa.

Sitten kameraan. Varmaan tottumattomuuttakin, mutta tuo objektiivi oli aika hankala käyttää (käsin pyöritellä) ja vielä kun oli suht massiivinen. Vanhassa kamerassa käännetään vaan vivusta ja kamera zoomaa. Käyttöjärjestelmä oli aikas samanlainen kuin vanhassa, joten se ei kauheasti tuottanut ongelmia, mutta kun kameran sammutti, niin piti ohjelmoida uudestaan salamankäyttö ym. aina kun sen aukaisi uudelleen. Ne ei jääneet "muistiin".

Sitten itse kuvaamiseen. Se mitä kameralta odotan, on mm. se, että mä pystyn ottamaan lähikuvia niin läheltä kuin vaikka sadan (satojen) metrien päästä. Olette huomanneetkin, että tykkään kuvata luontoa, lintuja ja kaikenmaailman öttiäisiä. Vanha kamera on ihan huippu tässä (olin vaan ajatellut vaihtaa astetta parempaan). Enhän mä esim. joutsen-tai kotilokuvia ole ottanut niin, että mä olen möyrinyt rantavesissä tai pusikoissa ja kohde on ollut ihan nenän edessä. Elikkäs tuo uusi kamera ei zoomaa lähellekään yhtä hyvin kuin vanha...siis ei lähellekään (vain muutaman metrin päähän). Sen kanssa oikeasti pitäisi mennä sinne puskaan ja työntää se kamera ihan kiinni kuvattavaan. Joo ja olen kokeillut kaikki nippelit ja nappelit...ei niin ei. Kuvien laatu on ihan jees noin yleismaailmallisesti, mutta tosiaan, ei ollut mun juttu.

Soitin tänään Rajala Pro Shopiin Tampereelle ja selostin, etten ole tyytyväinen. Kysyin, voisiko tämän vaihtaa johonkin kompaktikameraan. Ja sehän sopii. Huomenna siis Tampereen keikka luvassa (apua, mä en ole käynyt siellä vuosiin, heh). Ukkeli kysyi vain, että onko kamera jälleenmyytävässä kunnossa. Totesin, että eipä tätä ole testailtu kuin muutama hassu päivä...ei pitäisi olla kauheasti kulunut =D.

Mukavaa torstaita kaikille!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kauneuden kuolemansynnit

Heips! Nappasin tällaisen haasteen Mansikoita ja vaahtokarkkeja-blogista (aikoja sitten), vaikken mikään kauneudenhoidon ihmelapsi olekaan =D. No, mutta yritetään...

1. YLPEYS. Mikä kauneudenhoitotuote saa sinut tuntemaan itsesi erityisen kauniiksi ja itsevarmaksi?
- Leipomotyössä olleena voin sanoa, että pelkkä suihkussakäyntikin tekee ihmeitä. No, varmaan olisi (paljon) muutakin, mutta...

2. KATEUS. Mitä ulkoista piirrettä, jota et itse omaa, kadehdit kaikkein eniten?
- Öö...katselin juuri tänään YouTubesta Huippumalli haussa-pätkiä ja pistin merkille litteät vatsat. No, ehkä sellaiseen pääsisi, jos viitsisi tehdä jotain =D.


3. VIHA. Mitä kauneustuotteita vihaat?
- En vihaa, mutta ärsyttävää, kun mainoksissa liioitellaan tyyliin "naamassa finni ja illalla tärkeä meno...EI HÄTÄÄ..." Sitten tyyppi pesee nassunsa jollain ja illalla ollaan ykköset päällä bilettämässä ja finni on poissa. NIIN varmaan, hah!

4. LAISKUUS. Minkä kauneustuotteen tai rutiinin jätät useimmin käyttämättä/tekemättä laiskuuden takia?
- Mulla on naaman puhdistusaineita, mutta yleensä vain pesaisen pelkällä vedellä!


5. AHNEUS. Mikä on kallein kauneustuote, jonka omistat? Entä halvin?
- Tjaa. Olisikohan tuo Sonic-hajuvesi. En kyllä muista mitä se maksoi, mutta se on hankittu Nizzasta melkein 20 vuotta sitten. Tuoksu on miehekäs, enkä hajuvesiä käytä (allergiankaan takia), mutta tuo pullo oli niin söpö. Kauppa oli oikein hajuvesiliike ja puteleita oli silmänkantamattomiin! Ylläolevat hajuvedet on saatu lahjaksi, paitsi pari taisi olla Yves Rocherin kylkiäisiä. Niitäkään en ole käyttänyt sen enempää, ihailen kauniita pulloja =D.
Halvin? Varmaan kaikki muu, heh.

6. YLENSYÖNTI. Onko sinulla useampi kappale jotain tiettyä kauneustuotetta ja jos on, mikä?
-  Baby Lipsejä...varmaan pärjäisin yhdellä kerrallaan =).

7. HIMO. Jos sinulla olisi varaa ostaa, mikä kauneustuote tahansa, minkä ostaisit?
- Varmaan vois palkata oman kosmetologin, meikkaajan, kampaajan...mitä näitä ny on...


Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Hei, mun on pakko tehdä comeback...

Heippa! Onks pakko olla kaksonen horoskoopilta, jos ei haluu? Ja vielä tyypillinen sellainen? Tässä oli taas viikko sellaista mielenmyllerryksen vuoristorataa ettei tosikaan. Mulla oli kesän suunnitelma sellainen, että pidän lomaa vielä samaan aikaan isännän kanssa ja sitten rupean palailemaan työelämään. Kas, yhtäkkiä tajusin, että niin se neljä viikkoakin vain hävisi jonnekin ja isäntä meni takaisin töihin!

Tässähän on sekin valttikortti, että vanha työmaa aloittaa toimintansa, mutta vanha pomo sotki mun ajatukset siitäkin viime viikolla. Se nimittäin soitti. Ei ollut työasiaa, eikä varmaan olisi kertonutkaan, ellen mä olisi alkanut kyselemään. Kumminkin antoi sellaisen mielikuvan, että tässä on vähän kaikki vielä epävarmaa (esim. aloitusajankohta siirtyi taas). Mullahan meni pasmat pahemman kerran sekaisin...ja taas: unettomia öitä, ahdistusta, eipäs-juupas-leikkiä. Mietin vaan, että kuinka kauan pystyy/jaksaa vielä odottaa ja kannattaako ylipäätään. Vaikka lomailu onkin kivaa, niin kyllä sitä mielellään palaisi jo sorvin ääreen.


Eilen tapahtui taas käänne! Ensin sain seuraavanlaisen viestin kännykkään *Uusi johtaja soittaa lähipäivinä, varaudu puhetulvaan*. Eipä mennyt kauaakaan, kun puhelin soi. Höpistiin varmaan puolisen tuntia ja ihan niinkuin tämä uusi johtaja olisi lukenut mun ajatukset. Se kertoili juuri sellaisia asioita, mitä mäkin olin peräänkuuluttanut tuossa firmassa jo vuosia! Vielä kun olisi sanojensa mittainen mies (vaikutti hyvin päämäärätietoiselta), niin sittenhän kaikki on enemmän kuin jees.

Jokatapauksessa mulle tuli tuon puhelun jälkeen tosi paljon varmempi olo. Ehkä mä haluankin tehdä comebackit! Ja mikäs siinä...tuttu työ ja työkaverit. Tai osa niistä...ihan kaikkia vanhoja jääriä ei pyydetty takaisin ja en ole yhtään pahoillani ainakaan erään tietyn kollegan puuttumisesta...se osasi luistaa hommasta kuin hommasta teettäen työt muilla.


Vaikka mua harmittikin hieman tuo työn aloitusajan siirtyminen (15.8, mahdollisesti aikaisemmin), niin nyt olisi tuhannen taalan paikka tehdä kotona kaikkia rästihommia...tai käydä vaikka kuvailemassa oloneuvoksena...tai istahtaa terassille lukemaan kirjaa ja kahvia siemailemaan! Siis mä en ole istuskellut terassilla tänä kesänä vielä ollenkaan! Ei edes olla grillattu, paitsi silloin möksällä!


Mut naatitaan kesästä...sitä on vielä jäljellä! Mukavaa tiistaita kaikille!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Arkikuva 28/52 Rojua...


Heipä hei! Tavallinen näky meidän lenkeiltämme. Mindillä on tapana kerätä kaikenlaista mukaansa ja sen suuhun mahtuu välillä uskomattoman paljon! Tämä on vielä pientä tilpehööriä...saattaa olla pari-kolmemetrisiä karahkoita tai niinkuin eilen: valtava halko! Kas kun ei kokonaista puuta...ja Mindihän ei irrota saaliistaan. Se tuo ne sisälle asti, ellei satu itse kyllästymään matkan varrella tai me onnistuta hämäämään sitä niin, että se jättää aarteensa. Kepukat ja tuommoset on ihan ok, mutta kun ihmiset roskaavat tienvierustoja, murh! Aina ei kerkiä väliinkään ja Mindillähän pysyy leuat kiinni. Muistan viime syksystä, kun Mindi lenkillä ollessamme nappasi lasia maasta (tai muoviahan se loppuviimein oli, mutta silti...). Se ei irroittanut käskystä huolimatta, joten mä menin yrittämään pois sitä sen suusta. Leuat ei liikkuneet kyllä niin mihinkään...silloinkaan! Roosaa taasen ei kepukat kiinnosta, se tykkäisi syödä koirankakat tienvierustoilta! Mikähän siinäkin on...

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pihalla

Heippa! Heti postauksen alkuun tarvitaan taas tunnistusapua. Meillä kasvaa pihassa (näköjään) tämmöinen...niinku puu, jossa punaisia kukkia. Yritin Googlettaa, mutta en löytänyt mitään, mikä olisi täsmännyt. Ihan kaunis...mikä sitten onkaan.


Eilen oli hieno päivä. Aurinko paistoi ja oli...no, ehkä vähän turhankin kuuma. Tuli hiki pelkästään, kun otti kuvia! Ja hyttyset oli kiukkuisia! Meillä on tuollainen kuivausteline *alapihalla*, mutta en kovin usein ole sinne pyykkejä jaksanut viedä =D.


Alapihalla on myös rikkakasvipusikko, jossa se raunioyrttikin kasvaa. Kotilot ovat asettautuneet sinne.


Kärpäsenkin näin. Nyt ei olekaan ollut juurikaan pörriäisiä ym. Leppäkerttujakaan en ole tänä kesänä nähnyt yhtään. Viime kesänä niitä oli vaikka kuinka paljon.


Ruusu. Tämä on oikeastaan naapurin pensas, mutta näyttää tunkevan meijänkin pihaan.


Vähän taiteellista kikkailua auringonlaskun aikaan alppiruusun kera =).


Tänään mentiin aamusta koirien kanssa läheisen niityn poikki, nyt kun sinne on raivattu kulkuväyläkin. Oli pakko hakea kamera ja käydä uudemman kerran itekseen.

Ohdakkeita. Mun mielestä hienoja.


Lupiineja (taas). Mä jotenkin tykkään lupiineista, vaikka ne onkin haittakasveja.


Linnunpoikanen! Onneksi koirat eivät huomanneet. Siinä se tönötti maassa.


Takaisintullessa pysähdyin rikkakasvipusikon tykönä ja mitä näinkään. Siis AINA pitäisi olla kamera mukana, vaikka vaan kotipihassakin ja nyt se onneksi olikin. Häkellyin sen verran tilanteesta, että en osannut päättää oliko tämä ällöttävä vai it´s a miracle-tapahtuma: Kotilo synnyttää?! 


Näihin kuviin ja synnytystunnelmiin...hyvää tiistaita kaikille!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pihahommia, painajaisia + 1 kuvauskeikka

Heippa! Tässä onkin mennyt pari päivää pihatöissä. Eilen isännän äiti alkoi repiä hanhikkipuskia ja me revittiin vanhaa koira-aitausta pois. Jessus, oli muuten tiukassa! Sitten aloimme tutkailemaan uusia aitatarpeita, jotka ovat olleet vuoden päivät varastossa valmiina =D. Tarvii ottaa uusiksi ensi viikolla sen projektin kanssa. Esim. portin paalut pitäisi valaa betoniin maan alle. Ja tämän ohjeen löysin netistä samaten kuin muutkin rakennusohjeet...vieläpä kuvien kera. Mukana olleista "ohjeista" ei ollut mitään apua.


Tänään mä trimmasin nurmikkoa ja muita pusikoita. Isäntä ja äitee leikkasivat etupihan pensasaitaa. Tällä kertaa laitoin jopa suojalasit päähäni. Viimeksi trimmatessani silmääni lensi jotain ruohikon seasta ja tuli pieni verenpurkauma. Kannattaa siis käyttää suojaimia. Samalla tuolla hyöriessäni pistin merkille, että tarha-alpit ja ukonkellot eivät vieläkään kuki. Taitavat olla myöhässä niinkuin muutkin. Kyllä mä niistä viime vuonna tähän aikaan kuvia otin.

Osaaks joku sanoa, mikä kasvi tämä on?

Mä sain valokuvauskeikan! No joo, isännän siskon plikka pääsee nyt sunnuntaina ripille. Tietenkin menemme juhlavieraiksi, mutta isännän sisko pyysi, että mä kuvailisin siellä. En tiedä johtuuko mun valokuvaustaidoistani vai siitä, että mä olen tyyliin ainoa, jolla on kamera =D. Niin tai näin, mutta mähän rakastan kameran takana olemista, joten ei kahta kertaa tarvinnut pyytää. Luvattiin antaa tuo mun vanha pyöräni vähän niinkuin rippilahjaksi, kun nämä mun työkuviotkin on niin epämääräisiä vielä, ettei mitään kallista ainakaan sovi ajatella.


Töistä puheenollen...mä olen ollut jotenkin ahdistunut ja nähnyt jopa painajaisia tästä uudesta (siis vanhasta) työpaikasta...ja ajatelkaas, siis siitä samasta työstä, jossa olin viimeiset 12 vuotta ja osaisin ne hommat vaikka silmät kiinni, vasemmalla kädellä! Jollain tapaa hihkuin riemusta silloin kun ex-pomo soitti, että olisi töitä tiedossa, mutta nyt taas kun tämä asia on venynyt ja venynyt (esim. aloitusajankohta tuntuu koko ajan siirtyvän), niin tämä ei tunnu välillä yhtään oikealta. Sitten on vielä sellainen ajatus, että jos palaan takaisin vanhaan, teen niin kuin muut haluaa, en sitä mitä itse haluan. Tällä tarkoitan lähinnä omia vanhempiani. Ymmärrän kyllä toisaalta heidänkin näkökulmansa. He ovat kuitenkin sitä ikäpolvea, jotka ovat aikoinaan menneet siihen yhteen työpaikkaan, jossa on oltu koko loppuelämä. Nykymaailmassa näin ei välttämättä ole, joko omasta tahdosta tai muista syistä. Tänään juuri soittelin äiskän kanssa ja tuli puhetta esim. työmatkasta. Joo, onhan se lyhyt tuohon vanhaan paikkaan ja olen alta aikayksikön töissä/kotona, mutta tekisi mieli päästä tästä "pienestä piiristä" muihin kuvioihin, tavata uusia ihmisiä ym.

Pohdintoja jatkaen toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Arkikuva 27/52 Kummituskuva?


Heippa! Tiedättehän, kun jotkut ihmiset ovat ottaneet kuvia ja jälkeenpäin todenneet, että kuvassa on jotain, mitä ei ollut siinä kuvaushetkellä??? Mä onnistuin tänään juuri sellaisessa. Näettehän kuvassa tuon "maston"? Sitä ei todellakaan ole olemassakaan ja ihan omassa pihassa olen kuvannut. Isäntä epäili jo mun mielenterveyttä, mutta alkoi myös epäillä omaansa. Tässä on nyt sitten ihmetelty, että mistä tuo tuohon kuvaan tuli.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Paljon onnea Mindi!

Heippa! Mindillä on tänään siis 1-vuotis synttärit. Vuoteen on mahtunut paljon iloa, mutta myös välillä hermojen kiristystä. No, mut sellaisiahan noi muksut on. Roosahan täytti vuoden helmikuussa, mutta silloin meni synttärit vähän ohitse, kun siinä oli sitä suruaikaa ja kaikkea muuta sähläystä. "Mummu" kävi onnittelemassa ja taisi taas saada mustelmia =). Itse täyttelin äsken päivärahahakemusta työttömyyskassaan ja menetin hermoni liitteiden liittämisen kanssa. Onneksi isäntä tuli jeesaamaan ja saatiin hakemus lähtemään.

Annetaanpa vuoro päivänsankarille...n. vuosi sitten näytti tältä:



Ja nykyään tältä. Olen välillä yrittänyt ottaa lenkillä neitokaisista kuvia, mutta hyvin on hankalaa, kun ovat molemmat niin liikkuvaisia. Tänään jotenkuten onnistui.



Komea typykkä on...vai mitäs sanotte?


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kyllä kesällä pitää mökillä käydä...ainakin kerran!

Heippa! Käytiin tänään mökkireissulla Parkanossa. Noustiin puoli seitsemän aikoihin aamulla viemään koiria ulos, valmistelemaan ruokia, pesulle ym. Kerkesin jopa vähän siivoamaan ja tiskaamaankin. Mukavampi tulla takaisin kotiin, kun ei tarvi tulla sotkun keskelle. Mindi ja Roosa protestoivat reissua, ne ei olisi millään päästäneet meitä matkaan. Isännän äiti tuli tähän meille yhdeksän aikoihin ja sitten lähdettiin. Keli oli mitä mainioin!

Parkanoon päästyämme käytiin hakemassa kummitäti kyytiin ja mentiin mökille. Sisko olikin jo paikalla, isä ja äiskäkin ilmaantuivat hetkeä myöhemmin. Mä aloin heti...mitäpä muutakaan kuin kuvailemaan.

Möksän kukkaloistoa. Äiskä oli hommanut nuo amppelit. Siskon käsialaa taitaa olla noi muut.



Alkumalja oli tuttuun tapaan. Pinkkiä juomaa...sopii mulle ;).


Ja sit syötiin. Pihvejä, salaattia, kalaa, perunaa, leipää...


Siskolla on vessanrakennus projekti meneillään. Alkuvaiheessa vielä...on kait jotenkin hankala pystytettävä. Muutenkin oli trafiikkia mökkimaastossa, kun sinne tulee naapuriin taas uusi mökki. Sukulaisia kumminkin.


Ruuan jälkeen tietysti kahviteltiin. Oli pikkuleipiä, kaakkua ja kääretorttu. Niin ja pitihän mökkikirjaan muutama sananen rustata.


Rannassa vesi oli noussut sitten viime näkemän.


Hui! Laiturilla oli kärmes! Äiskä oli ostanut sen lokkien karkottimeksi (paskovat tuohon laiturille). Joo-o, sisko tiesi kertoa, että oli nähnyt lokin istuskelemassa tyytyväisenä käärmeen päällä =D. Onneksi oikeita käärmeitä ei ole mökin läheisyydessä.


Myös vedessä oli vilinää. Meni moottorivenettä, polkuvenettä (tai kanootti se oli), Vesipääsky (tuo talon näköinen laitos) ja yrittipä joku surffatakin!


Kelpasi istuskella ulkona terassilla, mutta olipa kodikasta sisälläkin. Harmittaa, etten ottanut silloin aikoinaan noita sydänmukeja, kun kummitäti niitä tarjosi. No, sopivatpa hyvin tuonne mökille. Sisko laittoi mut kirjoittamaan aikuisten ystäväkirjaan...olipas vaikeata!


Metsä pisti parastaan. Suopursut ja puolukat ainakin kukki.


Ja sit kotiin. Mindi ja Roosa saivat hepulikohtauksen. Käytiin vielä kaupassa ja nyt voikin rauhoittua. Mindi täyttää muuten huomenna 1 v.


Mukavaa lauantai ehtoota kaikille!